perjantai 27. marraskuuta 2015

Ensimmäinen

Blogi on mulle paikka minne saan kirjoittaa ja laittaa just sitä mitä haluan. Mikään muu kanava ei tuntunut luonnolliselta jakaa näin paljoa koira arjesta. Hirvittäähän se hieman avata yks elämän tärkein osa alue koko kansan nähtäväksi, mutta olkoot. Yksi asia mitä itse koirarotua etsiessä ja koko prosessia alottaessa käytin oli blogit ja Facebook suurimpana osana. Kaikki mistä vaan sai irti tietoa. Joten se on vaan isoa plussaa, jos joku saa sitten itsekin inspiraatiota tai tietoa mun blogin kautta. Joku jolla on ehkä myös aussie haaveissa. Halusin myös paikan mihin saan kirjoittaa kaiken ylös jotta pystyisin aina tulla katsomaan ja lukemaan vuosienkin päästä, paljon varmasti muuten jäisi unohduksiin. Suurin syy on varmasti se, että tänne voin laittaa kaikki kuvat ja videot harjoituksista, mitä varmasti tulee paljon, facebookia kun ei ihan viitsi niillä täyttää, täältä voi jokainen halutessaan katsella, mutta pakko ei ole. :D

Oon aina ollu luova, valokuvaus, kuvien muokkaus ja kaikki muu niihin liittyen on ihan super kivaa ja musta on ihana luoda sivusto joka on just oman näkönen ja kuulonen. 


Kuvituskuvina kaverini ihana lampuri Sirkka.







Miksi Aussie?

Halusin löytää harrastuskoiran. kriteereinä; keskikokoinen tai iso. Paimenkoira, Turkki suht. helppohoitoinen, helposti motivoitava ja koira joka rakastaa tehdä kaikkea täysillä. Harrastuksiin sopiva koira, sillä mua kiinnostaa monet harrastukset koiralajien parissa ja tottakai se normaali tekeminen koiran kanssa metsissä, tallilla ja missä milloinkin. Muutamia muitakin rotuja mietin, mm. tolleri, valkkari ja tsekinpaimenkoira. Kaikki kyllä kiinnostavia ja kriteereihin sopivia, mutta sitten törmäsin rotuun australianpaimenkoira. Täysin tuntematon enkä ikinä livenä ollut sellaista edes nähnyt. Luettuani yhdistyksen sivut läpi liityin facebookin roturyhmään. Sieltä sain todella paljon ja hyviä neuvoja ja rotu rupes kiinnostamaan kokoajan enemmän. Otin yhteyttä kasvattajiin ja löysin yllättävän läheltä Empathica's Aijan. Hänen koiriaan kävin katsomassa pariin kertaan ja aiheesta juttelemassa. Ihastuin Aijan tapaan miten hän puhui kasvatustyöstään ja koiristaan. Maanläheinen, rehellinen ja rotuun hyvin perehtynyt. Mulle yks tärkeimpiä asioita on oikea kasvattaja kenen kanssa kemiat kohtaa, joka näkee kokonaisuuden kasvatustyössä eikä vain tiettyä osa-aluetta. Aika paljon oon mennyt tunteen varassa siinä vaiheessa, kun otin yhteyttä eri kasvattajiin, en tykännyt jos vastaus oli pari hassua lausetta mun pitkän kyselyromaanin jälkeen. Aijan koirat nähtyäni olinkin jo täysin varma siitä että aussien haluan, se vaan tuntuu omalta.

Mun mielestä koiraa hankkiessa on mietittävä tarkkaan, mitä koiralta haluaa ja mitä on valmis tekemään sen eteen. Koiria on monta erinlaista erinlaisiin tarkoituksiin, ensin pitää miettiä itseään ihmisenä ja sen jälkeen sitä mikä sopii itselle ja onko valmis muokkaamaan oman elämänsä koiralle parhaaksi ja antamaan sille kaiken sen mitä se tarvitsee rotunsa ja luonteensa puolesta.
Yhtä tärkeää koiran hankinnassa on sen lisäksi oikean kasvattajan löytäminen. Vaikka rotu on sama on monia kasvattajia, erinlaisia linjoja ja hajontaa rodun sisällä. Pitää kuunnella järkeä, tutkia taustoja, kysellä, kysellä ja kysellä vielä lisää. Älä tue pimeitä pentuja, hanki koira aina fiksulta kasvattajalta ja terveystutkitusta suvusta, jotta pennuille voidaan suuremmalla todennäköisyydellä taata hyvä ja terve elämä. Kasvattaja-nimike ei vielä autuaaksi tee, joten senkin takia on tärkeää tehdä hyvä taustatyö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti