perjantai 31. maaliskuuta 2017

Miksi järkevän otsikon keksiminen on niin vaikeaa?

Maanantaina vietettiin vapaapäivää ja heti aamusella lähettiin Freyan kanssa ajelemaan Jyväskylään. Oltiin sovittu Venlan ja Aijan kanssa kimppalenkkiä laajavuoreen. Kokoontuminen JATin hallin pihassa 9:30, koska en ollut varma hallin tarkasta sijainnista niin asetin navigaattorin ohjaamaan, pienen alkusäädön ja harhaanajamisen jälkeen hokasin sitten etsiä oikean JAT-tilan osoitteen mapsista ja hienosti päästiin oikeaan paikkaan missä Venla ja Vilppu jo odottelikin. Mapsi ohjasi tietysti automaattisesti jostain syystä vanhalle JAT-tilalle. Lopulta pääsin ihan ajoissa perille ja lähettiin koiralauman kanssa laajavuoren metsiin ja oikein kivoja - ja liukkaita - polkuja pitkin eteenpäin. Pentuja kolme, Freyan ja Vilpun lisäksi Aijalla hoidossa oli Leo, Lyyli-äiti sekä lisävahvistuksena Nada. Mummokoirat tietysti myös matkassa.

Vajaa pari tuntia ulkoiltiin mukavasti taas auringossa, päätettiin ottaa pennuista vielä seisotuskuvat ennen lähtöä, naamakuvat sekä kaverikuvat ja ihania kyllä tuli, taitavat pienet. Toimin lopuksi ite kameran takana, kun Aija asetteli Freyaa seisomaan, onnistui siinä paremmin. Sitä saakin nyt ite alkaa opettelemaan seisotusta pennun kanssa. Täytyy myöntää, että se on jäänyt touhuista pois ihan vahingossa. Tarpeellinen taito, joten työn alle vaan jatkossa sekin! Käytiin Venlan kanssa vielä Terralla punnitsemassa pennut, Freya painoi 6,8 kg ja Vilppu 7,7 kg. Taika siskokin kuulemma painoi 7 kg kun oltiin kotonaan punnittu. Tasaista kasvua siis!





Kolme viikkoa yhteiselämää takanapäin ja yleisesti ottaen meillä on Freyan kanssa mennyt hyvin, kaiken uuden opettelu on ollut kivaa ja se on kyllä tosi nopea oppimaan, vielä ei tietysti keskittyminen ole täysin hallussa varsinkin jos on ulkona tai porukassa missä on paljon muutakin menoa ja vilskettä. Ainoat kerrat, kun joutuu vähän sanomaan ja laittamaan jäähylle on silloin, kun kierrokset leikkiessä nousee ja kersa alkaa käymään lahkeisiin kiinni. Sitäkään ei onneksi usein tapahdu ja loppuu kyllä nopeaan, kun itse vaan reagoi laittamalla stopin. Ollaan paljon harjoiteltu muunmuassa odottamista, istumista, maahan menoa ja noutoa, joka sekin onnistuu todella hienosti - irti päästämisessä tosin saa vielä tehdä työtä.. Hihnassa kävelyn oppiminen on alkanut tosi hyvin ja Freya ottaa siinäkin jo paljon kontaktia ite varsinkin, kun mennään ilman niitä häiriöitä. Porukassa saa vielä harjoitella enemmän, mutta luulen, että kun ikääkin tulee ei enää ihan niin paljoa kiinnosta kaikki ympärillä tapahtuva. Hihnakävely on mun mielestä todella tarpeellinen taito ja en nää syytä miksi sitä ei vois alusta alkaen tehdä päivittäin asu sitä missä hyvänsä, toki pääasiassa liikunta tapahtuu vielä rauhallisessa metsässä pennun mennessä omaa tahtia ja sitäkin me tehdään päivittäin, mutta kyllä me pissatusten yhteydessä tehään yleensä muutama pienempi hihnalenkki, kilometri-kaksi maximissaan riippuen vähän miten paljon on ralliteltu metsässä juuri sinä päivänä. Mun ajatus hihnassa menosta on se, että se antaa aivoille enemmän työtä - vaadin kontaktia, en jatkuvaa mutta ajottaista niin, että ollaan hyvin kuulolla. Siinä opetellaan menemään samaa vauhtia ilman vetämistä. Pointti kuitenkin se, että siinä keskitytään muhun ja nätisti kulkemiseen niin ohituksissa kuin yksin, kun taas metsässä juokseminen on vapaampaa, siinä pentu saa oman mielen mukaan purkaa energiaansa, saada hepuleita ja heitellään lelua. Tuon asian kanssa oon ehkä hitusen natsi, mutta mä en voi sietää jos koira ei osaa kulkea hihnassa, vetää sormet rakoille eikä ole yhtään sen enempää kuulolla kuin vapaana ollessa. Joten siihen mä pyrin, että ekasta päivästä lähtien opetan ja koulutan pentua niin miten haluan sen aikusena käyttäytyvän.
Joskus ulkona pentunen vaan pysähtyy ja jää tuijottamaan jotain ihmistä joka kauempana touhuaa, hiljaista tarkkailua. Ellin ohjeistuksella oon nyt antanut vaan tuijottaa niin kauan kunnes ite kääntyy pois ja sitten palkkaan. Onneksi se ei sitä ihan joka ihmisen kohdalla tee. Freya leikkii myös tosi hienosti ja kyllä sillä taistelutahtoakin on. Henkisesti meillä on suhde alusta asti ollut mun mielestä niin hyvä kun se vaan tässä ajassa voi olla. Ihana nähdä miten se vielä kasvaa ja kehittyy entistä paremmaksi. 
Kolme viikkoa on kuitenkin ihan järkky lyhyt aika, kun oikeasti miettii. Pennun ehdoilla mennään ja mihkään ei tietenkään ole hoppu. Niin kauan kun fiilis on hyvä ja asiat tehdään molempien puolesta ilolla on kaikki paremmin kuin hyvin :).





Asiasta taas toiseen, Elli ehdotteli tuossa pari päivää sitten treeniporukan kasaamista, aiheena haku tai viesti. Mähän innostuin heti, koska haku on pitempään kiinnostanu ja muutenkin nuo pk-lajit. Todella kiva, kun on mahollisuus tollaseen porukkaan jossa on osaavia ihmisiä kavereina. Päästään molemmat oppimaan alkeita ja hyödyntämään Freyan hyvää nenän käyttöä. :) Eilen meillä olikin eka tapaaminen teorian ja käytännön asioiden suunnittelun merkeissä, ihan huippu hyvä fiilis jäi ja into on vielä suurempi alottaa harrastamaan. Buukattiin meille myös paikka Ellin kisapenturyhmään Haukkuvaaraan joka alkais ensikuussa jossain vaiheessa, tarkempaa päivää ei vielä päästy sopimaan. Hurja mennä ekaa kertaa valvovan silmän alle ja tuntemattomaan porukkaan treenaamaan. Tietysti sitä oman pään sisällä jännittää sitä, että suoriutuuko kunnialla loppuun ja osataanko me olla yhtään varsinkin kun kaikki on vielä vaikeampaa silloin jos ympärillä on vilinää, vaikka sen kyllä tietää, että ei sitä kukaan oikeasti arvostele ja kaikki koirat siellä on pentuja joilta välillä korvat katoaa ja kiinnostus on ihan jossain muualla, tässäkin pitäisi osata antaa sitä armoa itselle ja olla stressaamatta turhia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti