lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kuukausi yhteistä elämää takana

Aika menee ku siivillä - tuntuu, että Freya olis ollu mulla jo ikuisuuden, mutta toisaalta se on niin järkyttävän pieni ja nuori vielä mikä tuntuu oudolta ajatella :D 12 viikkoa ja 2 päivää virallisesti. Freya on kasvanut ihan hirveesti, tällähetkellä se painaa varmaan 8 kiloa jos ei hitusen enemmänkin. Naama aikuistuu eikä ole enää pentupyöreä mitä se oli vielä pariviikkoa sitten, luonnetta tulee ja se on toisaalta helpottavaa, koska sitä paremmin mä osaan koiraa tulkita mitä enemmän se kertoo ja näyttää sitä omaa itseään. Vaikka omaa tahtoa löytyy ja mielipiteitä ilmastaan välillä ärsyttävyyteen asti, niin on se vaan niiin ihana, kiltti ja maailman paras.

Ei me ihan ilman mutkia olla selvitty, pari laturia on tuhottu (oma vika, mitäs olivat liian saatavilla - piilossa, mutta ei liian hyvässä:D), sänkyä maisteltu ja housunlahkeisiin käydään kiinni jos kierrokset alkaa käymään vähän liian korkeella leikkiessä tai ulkona, viimeisen viikon aikana ne on kyllä oikeastaan harventunut nyt kun rupesin asiaa miettimään. Tilanteet ei onneksi kauaa kestä kunhan sille laittaa stopin. Yleensä pysähdyn ja jos se ei auta nostan pennun syliin (ihanan tosikkoärinän kera mitä koirista tietämättömämpi varmaan pelkäis), jos sekään ei vielä täysin tehoa niin istutan maahan ja teen muutaman kerran käsitargettia vaihellen etäisyyttä, puolta ja korkeutta. Yksinkertainen mutta huippu keino palauttaa kersa maanpinnalle ja saada aivot raksuttamaan oikeaan suuntaan. 
Vaikka Freya ei varmasti ole maailman helpoin pentu ja se kyllä koettelee rajojaan, yrittää huijata tai on juuri sellanen narttumainen mikä mulle ehkä uroskoiriin enemmän tottuneena on ollut huvittavaa huomata, että se piirre on oikeasti totta. Tietysti pentumainen villeys ja keskittymisenpuute vaikuttaa vielä paljon tekemisiin varsinkin, kun häiriössä vielä katoaa korvat, koska kaikki mitä ympärillä tapahtuu on niin siistiä ja kivaa ja ihanaa. Liikaa pentu ei silti ole ja nopeasti se kyllä ymmärtää, että ei pääse menemään oman tahtonsa mukaan. Todella mielenkiintosta nähdä mihkä suuntaan sen luonne menee kun päästään yli tästä pentuvaiheesta. Kaikesta huolimatta mun oma fiilis vaan paranee päivä päivältä ja se tunne vahvistuu mikä on ollu alusta asti. Tietysti joskus on päiviä kun ärsyttää ja pitää oikeasti laskea kymmeneen, kun mikään tunnu onnistuvan, mutta ne kuuluu ihan jokaisen arkeen ja siltä tuskin välttyy ikinä. Eikä tuon ikäseltä voi paljoa enempää vaatiakkaan, vielähän tässä vaan opetellaan molemmat.

Ollaan harjoiteltu paljon mm. odottamista, istu, maahan ja seiso käskyjä joista istuminen on vielä helpoin. Hihnassa kulkeminen sujuu niin metsässä kuin keskellä kaupunkia ja pentu ei välitä pyöristä, autoista tai kovaäänisistä mopoista yhtään. Se osaa istua vierelle odottamaan kun ollaan liikenteessä. Freya osaa hienosti jo noutaa lelua, ottaa kontaktia ja leikkii hyvin, taistelutahtoa se kyllä omaa. Pentu oli mulla myös perjantaina töissä mukana kun lähdettiin siitä suoraan Ähtäriin ja sielläkin se oli kuin kotonaan, sai paljon kehuja siitä miten fiksu, reipas ja söpö on. Se osaa olla kissan kanssa ja tajuaa, että se ei ole leikkikaveri vaan kissan kanssa ollaan rauhassa, ymmärtää myös kiellon "ei" kun on menossa vessaan kaivelemaan hiekkalaatikkoa.. Meidän edellinen koira Eetu kaiveli myös laatikkoa, ärsyttävä tapa:D Freya on fiksu ja sen kanssa on niin ilo tehdä, että joskus unohtaa sen olevan niin nuori. Tokon alkeita päästään sitten aloittamaan toukokuussa, kun alkaa valmennukset. Omatoimisesti en halua alkaa niitä tekemään koska sitä on itelläkin niin paljon oppimista lajista, että parempi vaan odottaa, että pääsee ammattilaisen oppiin tekemään hommat oikein.

Viime torstaina meillä oli myös ekat hakutreenit, pentujen kohdalla tosin vain namirinkiä metsässä ja vieraisiin ihmisiin tutustumista. Oltiin ringissä ja pikkuhiljaa pidennettiin välimatkaa, vaihdeltiin asentoa esimerkiksi maahan kyyryyn, piiloon puskan tai puun taakse. Aikuisten koirien kanssa tehtiin paremminkin itse hakua omistajiensa lähettämänä, ensin tallattiin alue ja vuorotellen mentiin maalimieheksi n. 50 metriin. Tehtiin haamuilla ja ilman. Oli ihan super mielenkiintosta nähdä miten homma toimii koiran kanssa joka osaa ja tietää jutun. Into lajiin vaan isoni torstain jälkeen ja on kiva nähdä miten oma koira oppii ja kasvaa lajiin kiinni. 












Pieni puhelinlaatunen video oli pakko tehdä muistoksi, laitoin sen nyt tänne blogin puolellekkin jotta ei ainakaan häviä jos puhelimesta sattuu katoaa :) pentu tuossa jo vähän väsyksissä riehumisesta, pitäis joskus kuvailla ajan kans kunnon kameralla pätkiä. Niitä on varmasti hauska myöhemmin kattella ja verrata.

2 kommenttia:

  1. Olinkin jo melkein kokonaan unohtanut, että käsitarget on minunkin ollut tarkoitus opettaa - juuri tuollaisen "äly hoi, älä jätä" -tilanteen pelastajaksi. :) Meillä tosin ei muuten kovin säännöllisesti harjoitella ja kouluteta. Kuulostaa niin valtavan ihanalta, kun sinulla on pentu, joka on jo niin fiksu ja osaavainen! Suloinenkin neiti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on yllättävän nopea ja helppo opettaa, mutta pelastaa monesti kun tarvii pientä herättelyä! sitä on helppo myös vaikeuttaa jos alkaa tuntumaan liia helpolta. Freya kyllä on, toki ilmaiseksi se ei oo tullut ja vielä on kyllä paljon tehtävää jotta tavotteisiin päästään. mutta kiitos <3

      Poista