torstai 1. kesäkuuta 2017

Kuulumisia

Jos nyt saisi aikaseks kirjattua viimeajan tapahtumia niin ei ihan unohtuis omasta mielestä. Töissä ollut viimeaikoina kiirettä ja muutenkin isoja muutoksia luvassa, niin ei ole tämä ihan esimmäisenä ollut mielen päällä. Freya kasvaa, tuntuu että se on viikossa venähtänyt hurjasti ja tutut on kommentoinut samaa. Tokovalkassa ollaan edistytty siinäkin suhteessa, että se alkuhösääminen on jo hurjasti parantunut. Enää ei ole niin siistiä päästä toisten koirien kanssa samaan tilaan, vaan aikalailla heti pentu pystyy keskittymään muhun ilman leikkiäkin tunnin alusta loppuun. Ollaan harjoiteltu vähän samoja asioita mitä aikaisimpina kertoina, nyt kun on ollut meidän vakivalmentajan sijainen loman ajan. Kontaktia ja sivulla oloa, istu-maahan käskyjä ja häiriöitä. Pikkuhiljaa mutta varmasti me edistytään. Hienosti pystyn jättämään koiran seiso-käskylle ja tehdä vaikka x-hyppyjä kolme metriä kauempana, vaikka vieressä toiset puuhaa myös omia juttujaan. Omat haasteensa on kyllä yhä enemmän tuonut, kun koiralla on sitä luonnetta, supersosiaalisuutta ja se on vilkas, mutta kuten iki-ihana kasvattajakin tuumasi, tuollanen koira opettaa mulle varmasti paljon - ja siinä oon kyllä ihan samaa mieltä. Se on opettanut nyt jo.

Helatorstaina oltiin turisteina ja tsemppaamassa kavereita Laukaassa, Australianpaimenkoirien rally-tokon rotumestaruuksissa. Freya oli tietysti kuin kotonaan keskellä koira- ja ihmishulinaa, kaikkia olis tarvinnut rakastaa, osasi se myös hienosti häkissä odottaa osan päivästä. Oli ihana päivä ja oli kyllä hieno nähdä niin paljon huippu koiria ja hyviä ratoja, tuli sieltä lähipiiriin hienoja titteleitäkin, superia <3 Näin myös Freyan isän Vegan omistajaa ekaa kertaa, aivan ihana ja niin hieno isikoira. Huomasin heti Freyassa ja Vegassa samoja piirteitä, korvien lerpattaminen kävellessä oli ehkä hupaisin :D Silmät on ihan samat ja ilme muutenkin, sellanen "vanha ja viisas" katse molemmilla. Juteltiin Tiinan kanssa harrastuksista ja mistä milloinkin, luulen myös, että Freyan leluhulluus on isin perintöjä, kuulemma lelu vie sielläkin namit 6-0. Luulen, että tavoitteellisesti tokoa tehdessä rally tulee olemaan myös yksi harrastus meidän valikoimiin, oon paljon lukenut koirien "tokoniskasta" ja siitä miten koira on toispuoleinen, tietysti, kun seuruu tapahtuu aina samalta puolelta ja samasta asennosta, rally tasapainottaa ja on muutenkin kivan oloista rennompaa tekemistä totisen tokon rinnalle ;) Hakumetsässä ollaan myös käyty ja ollaan keksitytty tuuliharjoituksiin. Ei ainakaan itsenäisyyden puutteesta ole kiinni meidän harrastus, Freyalle ei ole onneksi ongelma irtautua ja tehdä oma hommansa, se on kyllä pätevä painellessaan metsään.


Ulkona meidän haaste on tosiaan ollut ne toiset koirat, kun olis niiiin siistiä leikkiä ja riekkua jokaisen vastaantulijan kanssa, en tiedä onko se ikä, aika vai kaikki yhtä aikaa, mutta sekin tapa alkaa jo näkyvästi tasaantua ja yhä nopeammin pentu pääsee yli toisista koirista ja on enemmän vain "okei se oli kiva, jatketaan vaan matkaa". Se on asia minkä kanssa on kyllä saanut olla itse kuulolla. Jos vastaantulija on samanlainen kaikkien rakastaja saadaan mekin vielä keskustella asiasta, mutta sellaisten ohittaminen jotka ei suuremmin noteeraa tai jää paikoilleen päivystämään on kyllä saanut harppauksen eteenpäin. Rally-kisoissa erään toisen katselijan kanssa juttelinkin, kuinka sitä maalaa jo kauhukuvia siitä miten koira radalla kesken suorituksen ryntää rakastamaan tuomaria ja liikkuria, näkisin niin meidät siinä tilanteessa.. :D Eikös sitä aina pelkää pahinta, mutta todellisuus onkin paljon kirkkaampi, toivotaan näin. Onneksi on vielä paljon aikaa harjoitella.

Freyalla alkaa olla maitohampaat jo vaihtuneet kaikki rautaisiin ja karvakin alkaa olla aikuisversiota. Ikää 4 kk 2 viikkoa, painoa 12,4 kg ja säkä noin. 43 cm luokkaa jos en ihan huti mitannut. Se on yhä hellyydenkipeä sylikoira joka se oli jo pienenä pentuna, mutta on se myös itsenäinen ja sen huomaa hyvin hakumetsässä ja arjessa välillä. Freya on myös tosi paljon alkanut hymyillä kaikille innostuessaan, pitäähän sitä uusia hampaita vähän esitelläkkin.


2 kommenttia:

  1. Kovasti on kaunis koira. Ja katse on tosiaan viisas. :) Pennut kasvavat niin kamalan nopeasti. Toisaalta se on hyvä asia - joskus nimittäin toivoisi, että ne kasvaisivat nopeammin. Vaan pennun kasvaessa, katoaa vähitellen myös se pennun into. Se toki vaihtuu vain aikuisemmaksi innoksi, mutta eihän se sama ole. Freya on kuitenkin vielä niin pentu, että saat kiittää itseäsi siitä, että esimerkiksi ne ohitukset ovat alkaneet käydä helpommiksi. Meillä nimittäin huomaa hyvin, ettei sitä ole harjoiteltu ja pennun into on edelleen samanlainen kuin aiemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, paljon on varmasti myös tuossa että se on kasvanut ja järki kasvaa mukana 😁 kyllä se vielä tosissaan innostuu jos tuttuja tulee vastaan, sillon ei kyllä toimi korvat laisinkaan 😂

      Poista