perjantai 22. syyskuuta 2017

Aamutokoilua

Oon ihan koukuttunu käymään hallilla aikasin aamulla, tuntuu, että päivä alkaa niin paljon energisemmin kun pääsee treenaamaan. Kasin aikaan hallilla ei oo ikinä ketään muita ja saakin treenata ihan omassa rauhassa. Tänään ajattelin taas videoida pätkiä ja teki mieli tulla kirjottelemaan ne ylös kun vapaapäivänä on hyvin aikaa. Oon huomannut, että se auttaa huomattavasti sillon kun ei ole ketään ulkopuolista sanomassa virheistä ja ihan senkin takia, että niistä sen kehityksen parhaiten näkee. 

Ollaan viimeaikoina treenattu valkassa merkin kiertoa, vauhtinoutoa ja häiriöitä nimenomaan leluilla ja tänään treenattiin myös niitä. Vauhtinoudossa ei sen kummempia, pikkuhiljaa eteenpäin ja nyt ollaan keskitytty hallintaan. Freya kun niin mielellään lähtis kaiken heitettävän ja lentävän perään ihan sillä sekunnilla, joten kun pentu käy kierroksilla niin saa hieman keskustella odottamisesta ja joskus se alkuun turhautuu kun ei heti saakkaan lähteä vaan täytyy ensin tehdä muuta. Mutta tänään sujui mainiosti, malttoi odottaa ja ottaa kontaktin ennen vihjesanaa. En hetsaa ennen heittoa, vauhtia piisaa ilmankin ja saan hallintaa paremmaksi ilman sitä. Oon Freyalle pikkupennusta asti heitellyt leluja ja se on aina rakastanut noutaa ja tuoda asioita takasin. Joten siinä ei ongelmaa. Se ottaa kapulan hyvin suuhun, ei pureskele, pyörittele tai leiki muutenkaan ylimääräistä. Vaihtaa leluun "tsek" vihjesanalla kun pyydän. Joskus ennakoi mutta suurimmaks osaks malttaa odottaa vihjettä.




Merkin kierto on jo hyvällä mallilla. Tosin oon itse möhlinyt siinä, että oon pyytänyt ensin sivulle ja siitä lähettänyt merkille. sujuu toki silti hyvin ja lähtee superhyvin ilman hetsaustakin, Freya niin rakastaa vauhtiliikkeitä eikä sitä kyllä voi hitaudesta moittia. Mutta heti kun matka merkille piteni, koira pari ekaa kertaa pysähty puolessavälissä ja jäi tuijottamaan mua. Oon liikaa pyytänyt sitä kontaktiin ennen suoritusta ja se pitäis nyt sitten korjata :D noh, virheistä oppii. Tehtiinkin nyt ihan lähetystä kentän koko matkalta ja osasin kiinnittää alkuun huomiota joten itse merkin kierto oli super. Vaikkakin tehtiin lopputunnista ja pentu jo kerkes vähän väsähtämään. Oon perusasennossa tehnyt leluhäiriötä niin, että vasemmalla heiluttelen lelua ja koiran täytyy luopua, sama idea mitä namikädelläkin mistä se jo luopuu hyvin. Olis varmasti helpottanu elämää kummasti, jos olis jo pikkupentu ajoista asti tehny kaikenlaista häiriö/luopumis treeniä leluilla eikä vaan leikkinyt.. täytyy muistaa sitten seuraavan kanssa jos se yhtään on samaa laatua :D Eri variaatioita myös myös käskyn alla ollessa, oon heitellyt leluja ja nameja lähelle tai kauemmas. Vapauttanut välillä "palkka" vihjesanalla kun on malttanut odottaa ja ottaa kontaktin, välillä taas antanut namin palkaksi. 

Oon nyt jostain syystä kunnostaunu mokailemaan jo alkuun laitetuissa liikkeissä huolella. Sitä ei vaan taas aina tajua mitä tekee, täytyy nyt ottaa niskasta kiinni ja oikeesti keskittyä omaan olemiseen enemmän kuin koiran suoritukseen, en tajua mikä siinäkin on niin vaikeaa. Aina sanotaan, että ekan koiran kanssa tehdään kantapään kautta, niin nyt ainakin tuntuu hyvin pitkälti siltä, vaikka toki koira toimii kaikesta huolimatta hienosti. Seuruussa ollaan hitusen edistytty mutta toisaalta ei, ihan sen takia kun en oo älynnyt pitää namikättä jatkuvasti samassa asennossa oli se käsi sitten yläällä tai koira imutuksessa kiinni, vaan niin, että koira ei ole kunnolla aina saanut nakkia hamuttua ja sitä kautta irronnut liikkeestä kesken kaiken, no vähemmästäkin. Korjailtiin ja johan alkoi taas toimia. Toinen missä oon ollut Ellin sanoin puoli vuotta myöhässä on käsitargetin palkkasana ja niinkin helpon asian kanssa oon tuskaillu jo tovin kun ei vaan saada kestoa lisättyä. Mutta ilmankos, kun itse oon antanut sen palkkavihjeen liian myöhään siinä vaiheessa kun koira on kerennyt irrottaa nenän kädestä, kun palkkasana täytyisi antaa sillä sekunnilla kun toiminta tapahtuu. Nyt täytyy vaan korjailla. Kuinka helppoa se oliskaan jos ite oppis läheskään yhtä nopeesti kun koira. Mutta treenaaminen on kivaa ja vaikka välillä möhlitään niin typerissä asioissa että ei tiedä itkeäkkö vai nauraa, niin hurjasti sitä vaan edistyy ihan huomaamatta ja täytyy sanoa, että ylpee sitä kyllä on mihin ollaan jo nyt päästy kun ajattelen, että koira on kumminkin ihan eka pentu ja tokokoira koskaan.
Loppuun mentiin vielä hyvänmielen putkeen juoksua targetin avulla joka oli palkkana putken päässä kun itse lähetin matkaan. Tavoitteena tottakai on osallistua putkiralliin joskus. Luulen, että se ois ihan meidän laji :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti