sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

tiedostamisesta toimintaan ja tuloksiin.

Meillä oli tovi sitten töissä myyntikoulutus, jossa puhuttiin yleisesti asiakaspalvelusta ja itsestä asiakaspalvelijana, kuulen -> ymmärrän -> sisäistän -> teen. Itse koulutus ei tietenkään oo nyt aiheena, mutta törmäsin instagramissa Dolon haasteeseen; paremmaksi koirankouluttajaksi 31 päivässä (linkki). Rupesin ajattelemaan asioita ja musta on aina mielenkiintosta miettiä vähän syvällisemmin omaa tekemistä, tuo haaste kuulostaa mielenkiintoselta ja varmasti hyödylliseltäkin toteuttaa. Ensimmäisen päivän aiheena oli miettiä omia tottumuksia, koulutusprosessia kokonaisuudessa ja omia vahvuuksia sekä heikkouksia. Tuon myyntikoulutuksen avainsanat sopii tavallaan mainiosti myös koiran kouluttamiseen, omaan toimintaan kouluttajana ja koko prosessiin siinä. 

Koulutusprosessissa varmasti kaikki kuulee ja ymmärtää sen oman tekemisen, mitä pitäis tehdä, miksi ja milloin. Meille opetetaan miksi asiat tehdään niinkuin ne tehdään ja mitä niistä seuraa. Millä toiminnalla me saadaan haluttu käytös ja miten me sitä vahvistetaan. Ymmärretään, että täytyy tehdä näin jotta tietty asia tapahtuu. Se onkin helpoin osa koko prosessissa, ainakin mulle. 
Ymmärtämistä seuraa asian sisäistäminen, sisäistäminenkin on vielä helppoa. Riippuen hieman asiasta, jotkut menee helpommin ja toisia täytyy vääntää hieman rautalangasta. Jotta koiralle pystyy mitään opettamaan täytyy ohjaajan ensin sisäistää asia mitä tullaan opettamaan. Teen; kaikki ne asiat mitä on prosessoitu pään sisällä tuodaan käytäntöön, tekeminen on ainut asia joka vie eteenpäin, se on se asia mikä tuottaa halutun käytöksen. 

Ihmismielelle varmasti se vaikein kohta onkin se itse tekeminen, oli asia mikä tahansa. Mutta kaikissa asioissa kiteytyy jollain tapaa sama pointti mikä on mulle itselle aina haaste, mä sisäistän, että täytyis suunnitella meidän treenit paljon paremmin. Mieluiten joka viikolle omansa ja ne täytyisi jaotella paljon laajemmin. Mutta kuinka ollakkaan se ei aina pääse siihen tekemiseen saakka.



Pohdi koulutusprosessia ja arvioi tottumuksiasi

Mää koen itteni suhteellisen avoimena ja motivoituneena koiran kouluttajana ja ohjaajana. Kaikki on tietysti uutta ja jännää, on palo oppia kokoajan lisää. Oli kyseessä toko tai ihan tavallinen koira-arki. Otan vastaan jokaisen tiedon ja neuvon mitä vaan annetaan, tuon ne käytäntöön ja koetan pyrkiä kohti tavotteita - silti tehden hetkessä, ei saa kuitenkaan liikaa jumittua siihen tiettyyn tavoitteeseen tai päämäärään, kun nekin on asioita mitkä voi muuttua ja varmasti muuttuukin kesken koulutusprosessin. Täytyy elää hetkessä missä on ja tehdä sen tilanteen mukaan mikä on.
Mulle kompastuskivi on se paikallaan junnaaminen - jää liikaa kiinni apuihin. Saatan keskittyä yksittäiseen asiaan niin paljon, että kokonaisuus kärsii ja sitä kautta kehitys hidastuu. Myös mun omassa toiminnassa ja vartalon hallinnassa on petrattavaa, välttämättä en edes aina ajattele mitä teen. Millä kädellä palkkaan tai sanoinko oikeen palkkasanan vai sanoinko sitä edes ollenkaan, niinkuin alusta asti on opetettu ja opittu, miksi en? Vaatii ihan hurjasti töitä ajatella kokonaisuutta ja jokaista pientä palasta mitkä prosessissa merkkaa. Onneksi se on silti ihan opittavissa oleva asia alkaa myös tiedostaa ne minimaaliset asiat jotka kuitenkin vaikuttaa paljon. Onneksi on huippu koutsi ja treenikaverit, kun ulkopuolinen huomaa jotain mitä itse ei tiedosta, sitä kautta rupeaa asiaa sisäistämään ja lopulta tuomaan se omaan tekemiseen jatkossa.  

Omia vahvuuksia ja heikkouksia on ihan hyvä miettiä ääneen, koska ne tiedostamalla on taas astetta helpompi treenikentällä puuttua niihin. Tässä vaiheessa sitä kyllä välillä tuntuu kun on niin kokematon, että niitä heikkouksia on hyvinkin pidempi liuta ja aina ei tietysti omakaan järki juokse yhtä kovaa kuin koira, vaikka kuinka yrittäis. Mutta ehkä sitä on kuitenkin jotain tehny oikein kun koira on kumminkin kaikkeen nähden tuossa pisteessä, että sitä kehtaa tokokoiraksi kutsua. :D




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti