perjantai 15. joulukuuta 2017

vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.
.
Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 





Lue lisää...