Uusi perheenjäsen

Voi blogihiljaisuus ja kirjottamisen laiskuus. Mulla on varmaan 5 postausta luonnoksissa mutta sille tielle ovat jääneet, mm. luustokuvista, mutta sanottakoon niistä tähän alkuun sen verran, että priima tyttö on Freya. Kyynäret 0/0, lonkat A/A, LTV 0, VA 0 ja virallisesti spondyloosi näytti puhtaalta. Mikä helpostus se olikaan nähdä mustaa valkoisella.

Itse asiaan mistä mun oli nyt tultava kertomaan tännekkin, instagramissa meitä seuraavat tietääkin jo uudesta perheenjäsenestä. Nyt ollaan kolmisen viikkoa eletty kahden koiran laumalla, se miten helposti ja luonnollisesti kaikki meni on ollu ihan mahtavaa. Ruuti on siis 6 vuotias whippet, kastroitu uros joka on elämänsä aikana juossut hienoja tuloksia ja kasvanu uroslaumassa edellisessä kodissaan, missä ei kuitenkaan pärjännyt kastroimisesta huolimatta joten sen takia se asuu nyt meillä. Ruuti on virallisesti Nyanssin Concorde (koiranetissä) ja mun työkaverin kasvatti mitä kautta se sitten mulle päätyikin. Kun multa kysyttiin haluisinko sen ottaa niin oikeestaan en hetkeekään harkinnut ja se tuntu jotenkin oikealta heti, viikko sen jälkeen hain ruutin. Joskus parhaat päätökset syntyy spontaanisti ja ainoastaan kuuntelemalla sydäntä.

Oli puhe, että ruuti tulee mulle kokeilemaan erinlaisessa laumassa elämistä, narttujen kanssa se on aina pärjännyt ja mun työkaveri tietää Freyan joten varmasti osas kuvitella että ne sopis keskenään. Kun Ruuti tuli meille toin sen suoraan ovesta sisälle, Freya oli portin takana odottamassa mutta ne näki heti toisensa. Freya ei oo hirveän vahtiva koira ja sille esimerkiksi koti tai auto ei oo paikka mitä se puolustais henkensä edestä, tai ainakaan se ei ole vielä tähän päivään mennessä sellaista osoittanut :D joten tässä tapauksessa ei ollut vaikea tutustuttaa niitä suoraan "sen reviirillä". Luulen, että se oli parempikin tehdä se sisällä kotona missä on totuttu olemaan rauhassa. Eniten pelkäsin lähinnä sitä, että Freya ei osaa rauhoittua, tunnetusti se rakastaa toisia koiria ja menee niistä kierroksille. En tiedä, onko se joku whippettien ominaisuus vai Ruutin rauhallisuus, mutta tuo kakara oli kuin mikäkin enkeli jo ekalla tapaamisella. Musta tuntuu, että sitä on kenenkään joka Freyan on nähnyt vaikea kuvitella, mutta niin se vaan oli ja sellaisena se on jatkunut siitä asti. Ensimmäisen yön jälkeen Ruuti oli kuin ihan eri koira ja sen jännitys oli silminnähden hävinnyt ja vaikka Freyaa se ekana iltana vähän vierasti ja piti välimatkaa, niin aamulla ne oli jo kuin olisivat tunteneet pidempäänkin.

Olin varautunut siihen, että yhteisillä lenkeillä saan laittaa jarrua päälle ja sanoa muutaman perkeleen ennenkuin yhdessä käveleminen sujuu nätisti, mutta pöh turhaa oli sekin. Freya käveli Ruutin kanssa heti lähes paremmin mitä yksinään. Musta on niin hassua ollut seurata noita kahta ja miten hyvin ne vaan täydentää toisiaan. Ruuti opettaa nuorempaa ja Freya ottaa siitä mallia, aamuisin ne pesee toistensa kuonot ja vähän leikkii. Tuosta whippetistä lähtee sen innostuessa ihan jäätävän kova ujellus joten joskus on joutunut himmaamaan, vaikka ne niin kivasti leikkiikin keskenään. Hiljaisen aussien jälkeen on ollut tottuminen siihenkin. Freyasta kun ei kotona muuta ääntä lähde kuin pientä marmatusta kun joku tympii. 
Ruuti rakastaa nukkua sängyssä ja se on maailman söpöin halikoira, se rakastaa pussailla ja olla lähellä. Se tulee hienosti luokse kutsusta ja muutamat kerrat kun ollaan menty vapaana niin se on pysytellyt aika lähellä, verraten tuohon teinikoiraan joka kyllä menee mammasta viis. Kerran ollaan keritty käymään hallilla, tekemässä ihan perus juttuja, odottamista ja luoksetuloa sekä aksan alkeita, eli pientä hyppyä ja putkeen menoa. Aluksi ne vähän jännitti mutta kerran kun oli tehnyt niin se olikin niin siistiä että putkeakin olis voinut juosta läpi koko ajan. Oman vuoron odottamista saavat kyllä molemmat harjoitella :D Varmasti tulevaisuudessa tullaan jossain määrin tekemään myös ruutin omia lajeja, maastojuoksua ja viehejuoksua, ihan mielenkiintosta oppia vinttarijutuista itsekkin kun se on maailma mistä ei oo sitten niin mitään hajua, mutta onneksi on porukka siinäkin joka auttaa. 
Ikinä en kuvitellut että mulle tulisi whippet, enkä haaveillut toisesta koirastakaan ainakaan vielä seuraavaan vuoteen, mutta niin siinä joskus käy, että asiat ei mee niinkuin suunnittelee, mutta parempaa kaveria Freyalle en kyllä vois kuvitellakkaan ja meidän perheessä on varmasti aina Ruutin menevä paikka. Ruutin edellisen omistajan kanssa ollaan nyt puhuttu, että meille se jää. Mulla ei ikinä olis sydäntä laittaa sitä enää muualle, niin paljon oon siihen kiintynyt ja ne on Freyan kanssa muodostanu niin tiiviin suhteen jo nyt että olis vääryys ne erottaa.

Lue lisää...

Yksivuotias Freya

Huonosti on tullut blogiin kirjoteltua tai kuvia otettua tämä talvi, 1 v. synttäreiden kunniaksi kumminkin teki mieli tulla vähän päivittämään. Vuosi on menny ihan hurjaa vauhtia, niinku ne aina menee, mutta joka kerta sitä vaan ihmettelee. 1 vuotias Freya on hyvin pentumainen ja aikuistumisen merkkejä ei kyllä vielä ihan hirveästi ole nähtävissä. Mutta ei vielä tietysti tarvitsekkaan, teinimäisyyttä senkin edestä. Yleisesti ottaen Freya on edelleen rauhallinen ja niin kiitollinen saa olla, että vaikka on vilkas ja aktiivinen koira niin sen pää kestää todella hyvin rauhallisempia jaksoja mitä nyt on joulunpyhien aikana ja jälkeen ollut treenirintamalla. Hallille mennessä sen toki ainoastaan huomaa jos on ollut taukoa kun se on sitten niiiin sairaan siistii, mutta helpottuu taas kun saadaan sekin homma normaalisti arkeen mukaan.

Ainut tapa mikä nyt on teini-iän draamailun mukana tullut on asioille pöhiseminen ulkona, joskus ihmisille, koirille ja joskus postilaatikolle tai mille milloinkin mitä oikeasti ei normaalisti edes kytätä, lähinnä pimeällä ja silloinkin oikeastaan jos joku tulee yllättäen eteen. Pari viime viikkoa on ollut jo parempi kun ollaan kiinnitetty asiaan erityisesti huomiota ja uskon, että tapa siitä pikkuhiljaa hiipuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Veikkaan, että tuleva vuosi saadaan puuttua erinäisiin ei-niin-toivottuihin tapoihin viimevuotta enemmän, kun luonnetta ja iän tuomaa uhmaa tuntuu tulevan esiin vähän enemmän. Kiltti ja maailman paras koira se silti onneksi on ja nuokin asiat on niin pieniä siihen kaikkeen hyvään verrattuna mitä Freya on. Humoristinen, kiltti, fiksu, elämäniloa täynnä, se rakastaa kaikkea niin täysiä ja epäilemättä, että siitä saisi moni ottaa mallia. Aamut etenkin on parasta aikaa varmaan meistä molemmista, se rakastaa makoilla kylki kyljessä, saa pusuhepuleita ja kiehnaa sydämen kyllyydestä. en tiedä voiko päivä paremmin edes alkaa.

Vuosi sinänsä on lyhyt aika, mutta hurja matka ollaan tultu siitä kun jännitti pentueen syntymää, siitä kun ne oli kaksiviikkoisia marsuja, tai siitä kun hain Freyan Aijan luota kotia ja ulkona viimehetken juttuja jutellessa se käperty mun jalkoihin ihan kuin sanoen, että sun luokse minä tuun. Ihanaa syntymäpäivää myös sisaruksille näin jälkikäteen vielä kerran, maailman parhaat Final Fantasyt. 

Lue lisää...

vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.

.

Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 

Lue lisää...

ensimmäinen viikonloppu Ähtärissä

Perjantaina siis pakkasin koiran ja kamat autoon ja suunnattiin nissanin nokka kohti etelä-pohjanmaata. Olin oottanut tätä viikonloppua ihan ylipaljon koska ekaa kertaa kaikki lähimmät kaveritkin näkis pennun ja toisinpäin. Aluksi hieman stressasin sitä, että onkohan nyt liikaa kaikkea häppeninkiä parissa päivässä, mutta nyt kun miettii niin ihan turhaan pelkäsin, että Freya jotenkin stressaisi kaikkea tätä uutta. Jos joku niin se on varmaa, että tuo ei mikään herkkis ole :D 

Perjantaina nähtiin ekaa kertaa Iida ja Iines koira, jonka kanssa edellisen postauksen leikkikuvatkin on. Iines on aluksi hieman epävarma uusien koirien kanssa ja pitää ääntä, mikä sitten toi Freyalle vähän epävarmuutta alkuun eikä ne oikeen osannut ihan samalla seisomalla olla toistensa kanssa, mutta kun lauantaina lähdettiin pidemmän kaavan mukaan ulos ja kuvailemaan niin heti näki, että ne piti toisistaan, paini ja juoksenteli kuin vanhat tutut.

Perjantaina käytiin myös kylässä Pauliinalla jolla on vanhaenglanninlammaskoira Sirkka. Iso ja karvainen mutta ehkä maailman kiltein koira. Hieman huvitti, kun raukka pentu ei alkuun huomannut sirkkaa ja kun he tulivat ulos hämärään vastaan niin säikähti vähän kun huomasi sen. Alkujärkytyksen jälkeen iso koira vaikutti Freyasta oikein mukavalta ja leikkiin olis halunnut molemmat ryhtyä. Sirkan kanssa tutustuminen oli hieman rauhallisempaa ja ehkä nopeampaa, kun se itse oli hiljainen ja rauhallinen niin se toi sitten pennullekkin varmemman olon heti.

Tavattiin myös perhoskoira Tifiä joka on hieman äkeemmän puoleinen narttuja kohtaan, eikä siedä liian lähelle tulemista. Oli silti tosi hieno huomata, että vaikka pariin kertaa kersallekkin ärähdettiin ja käskettiin kauemmaksi, niin se ei alistu tai ole häntä koipien välissä-meiningillä. Se toimii tosi rohkeasti muiden kanssa eikä alkujännityksen tai säikähdyksenkään jälkeen jää päälle mitään paineita. Kenenkään kanssa ei tapella ja vaikka tuon ikäisen pennun pitää vielä opetella käytöstapoja leikkiessä ja yleisessä olemisessa vieraiden koirien kanssa, niin kyllä sai taas ylpeä olla. Ihmiskontakteista on varmaan turha edes mainita, tuolle kun ei ole väliä onko se vastaantuleva tuntematon mummo tai joku mun hyvä ystävä - kaikki on ihania ja kivoja :D

Majailtiin tää viikonloppu meillä kotikotona, missä asuu Tikru-kissa. Vaikka se on elänyt yli puolet elämästään koiran kanssa niin Freya on ensimmäinen pentu kuka sen kanssa on näinkin pitkään ollut saman katon alla ja täytyy sanoa, että yllätyin kummankin käytöstä suuresti -  hyvällä tavalla. Heti ensinäkemältä kumpikaan ei sen suuremmin lähestynyt tai näyttänyt minkäänlaisia reaktioita, mikä on hyvä. Pikkuhiljaa ne silmäili toisiaan ja nyt on jo muutaman kerran nuuskineet nenät vastakkain. Vaikka Freya osaa olla raisu toisien koirien kanssa ja pyytää niitä paljon leikkimään niin kissan kohdalla se on tosi lunki, se ei hyöki eikä juoksentele sen perään eikä sen takia kissallakaan ole ollut tarvetta nostella karvoja tai pitää ääntä. Se on oikeastaan todella rennosti pennun kanssa vaikka on vanha ja pidempään elänyt ilman koirakaveria. Yöt nukuttiin silti varmuuden vuoksi ovi kiinni ja eläimet eri puolilla. Pariin kertaan on saanut muisuttaa, että kaikkea ei tarvitse maistaa tai ottaa suuhun. Ollaan eilen ja tänään käyty metsässä ja pellolla tunnin verran ulkoilemassa, saatu nauttia ihanasta kevätilmasta ja auringosta. Ollaan käyty myös Tuurin Mustissa & Mirrissä ja löydettiin pennulle Rukan heijastinliivi vielä kevääksi, kun illat on tosi pimeitä ja kun koirakin on musta niin on hyvä olla joku turva silläkin. Hintaa olin vain 8 euroa kun Rukkaa oli sopivasti puoleen hintaan. Pentupaketissa oli lahjakuponkeja joten lunastettiin ne myös samalla. Hirveästi tekisi mieli jäädä tänne ja jatkaa vapaaviikonloppua pidempään, mutta velvollisuudet ja keski-suomi kutsuu.

Lue lisää...