Elämää yksivuotiaan kanssa

Ihan oon unohtanu kirjottaa meidän FF-pentueen 1 v. juhlista joita vietettiin osalla laajennettua kennelporukkaa syömisen, treenien ja uimisen merkeissä. Vähän siis vielä siitäkin päivästä.

Ensiksi suunnattiin koirauimala Aquabarksiin. Synttäreille pentueesta pääsi osallistumaan 2/4, napattiin siis Venla ja Vilppukin kyytiin, pienet koirat eivät osanneet aavistaakkaan mihin joutuvat. Ollaan käyty uimalassa kerran aiemmin kun pennut oli vielä pikkusia joten yhtään ei osannut odottaa miten paljon uimala jännittäisi vaikka Freyastakin kuoriutu aika vesipeto loppukesää kohden. Freyasta rampilla oli vähän jännää, mutta kun huutelin altaan toisella laidalla se uskaltautu lopulta alas veteen, pari ekaa kierrosta oli vähän ihmettelyä, mutta kyllä siitä huomasi, että se on uinut ja uimatyyli sillä on niin hieno ja rauhallinen kunhan alkushokistaan pääsi yli :D Vaikka se näyttikin lähinnä väkisin uitetulta rotalta niin luulen, että se tykkäsi pitkästä aikaa polskia.

Seuraavaksi suunnattiin parin mutkan kautta Keski-suomen kennelkerhon tiloille mistä oltiin vuokrattu halli pariks tuntia omaan käyttöön. Vähän etukäteen jännitti pystytäänkö me treenaa isolla ja osaksi  Freyalle uudella porukalla yhtä kivalla fiiliksellä mitä nyt treenit on menny, jotenkin olis tuntunu kurjalta jos se hyvä flow ei olis ollut mukana matkassa kun pitkästä aikaa päästiin kennel porukalla touhuaa. Kuitenkin Freya tuntu suhteellisen rennolta. väsyneeltä se ei juuri vaikuttanut vaikka oltiin tokoiltu jo aamulla vähän itsenäisesti, vajaan tunnin verran saatiin hyvin tehtyä. Ensiksi otettiin minuutin paikkamakuuta porukalla, ei edes yrittänyt nousta mistä oon ylpeä. Hävettävän vähän tulee paikkista treenattua porukassa, ajottain vilkuili ympärilleen, mutta haki silti kokoajan kontaktia. makuun jälkeen otettiin vielä istuvalteen, mitä ollaan treenattu vielä vähemmän, pitäisi muistaa jatkossa. Siitä se kerran nousi kun vieressä oleva Mauri aiheutti hieman liikaa häiriötä katseellaan Freyan herkkään sieluun. Muuten me tehtiin seuruuta samalla kun muut teki ympärillä omia juttujaan. Niin tyytyväinen Freyan tekemiseen mun kanssa, seuruu alkaa tuntumaan vihdoin super kivalta ja mieltä lämmitti, että se tuntui yhtälailla kivalta kaiken sen häiriön keskellä, mitä yksin hallilla tehdessä.  Pari tuntia meni nopeasti syödessä, kuvaillessa ja höpistessä. Kiva tehdä sitä mitä rakastaa niin mahti porukassa, ei sitä varmaan enempää vois koiraihminen toivoa.

Hallin jälkeen vietiin koirat lepäämään kun ihmisporukalla suunnattiin vielä Green Egg ravintolaan syömään. Oli muuten hyvä kokemus sekin. 

Mites elämä muuten yksivuotiaan teinikoiran kanssa sitten sujuu? Tämän hetkiset fiilikset on, että ei juuri (ainakaan vielä) kummemmin kuin ennenkään. Se ainut isoin muutos tässä teini-iässä minkä kanssa ollaan saatu etenkin loppuvuodesta ja vielä vielä alkuvuodestakin olla tarkkana, mistä jo oonki kertaalleen kirjottanut, on pöhiseminen mitä ihmeellisimmille asioille, koirille tai ihmisille. Etenkin pimeällä. Jokseenkin huvitti aina kun noin hyväntahtoisesta eläimestä lähtee niinkin totinen murinaörinähaukku. Hetken aikaa hihnalenkkeily oli lievää tuskaa ja itseä turhautti hirveästi, kun edes parin minutin pissatuksesta ei pystynyt kertakaikkiaan nauttimaan, kun sai olla silmät joka ilmansuunnassa ja valmiina siihen jos Freya sattui mörköilemään ties mille. Mutta asiaanhan ne nuokin kuuluu ja sen kanssa täytyy elää, nyt ollaan jo voiton puolella ja nämä mörköilyt on ainakin tältä erää huomattavasti vähentynyt ja kahdenkeskiset hihnalenkkeily on jopa rentouttavaa suurimmaksi osaksi. Se on yhä enemmän kuuliainen ja ohittaa muutkin kanssaliikkuvat yhä nätisti. Varmasti tuon mörköilyn aikainen tehotreeni on auttanu osakseen asiaa. Muiden kanssa Freyan uhmakkuuden huomaa vielä, mun kanssa se tietää säännöt eikä enää juurikaan yritä perseillä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta kun hihnan päässä on vieras niin se kyllä käyttää samantien tilaisuuden ja kokeilee rajojaan minkä kerkeää. Jännä nähdä mitä vuosi tuo tullessaan, etenkin seuraavat juoksut ja kaikki se muu hormonimyllerrys nuoressa koirassa, onneksi siitä ei ihan hetkeen ole totista aikuista tulossa. ;)
Muuten arki rullaa normaalisti, me ollaan täysillä nautittu viimepäivien auringosta ja siitä että pian taas kevät koittaa.

Lue lisää...

Pop up treenit - luopuminen ja ohitukset

Tänään koettiin taas uusia asioita, meillä oli ekaa kertaa treenit haukkuvaarassa Ellin opastuksella. Ajattelin, että ehkä omille hermoille ja koiralle kivempi ennen varsinaisia valmennuskertoja kokea edes kerran uusi paikka ja se, että on monia koiria samassa tilassa tekemässä samoja asioita. Kuten osasinkin odottaa että kaikkia rakastavalle pikku-Freyalle se oli aluksi ihan hirveää, kun ei saanutkaan leikkiä ja temmeltää muiden kanssa. Vähän piti huudella yhdelle vuoden ikäiselle koiralle jonka kanssa huomasin jo koirien katsekontaktista, että niillä olis natsannu jutut heti yksiin. Muuten se oli onneksi hiljaa vaikkakin odotustilanteissa piti vähän piipata, malttoi onneksi myös vaan maata ja katsella.

Ensimmäiseksi tehtävänä oli saada koiran kanssa kontakti nimeä sanomalla. Aluksi Freyalla oli vaikeuksia keskittyä ja se oli lähinnä kiinnostunut muista koirista varsinkin jos ne tuli liian lähelle, mutta kyllä sieltä alkuhuuman jälkeen irtosi hyviäkin pätkiä. Meille on haastavinta toiset koirat, yksin ei ole mitään ongelmaa varsinkaan sisällä, ei ulkonakaan jos siellä ei kummempia häiriöitä tapahdu. Freya on tosi oma-alotteinen katsekontaktin kanssa lenkilläkin, mutta paljon se ottaa vielä häiriöö jos samassa tilassa on muita ja sitä pitää kyllä paljon harjoitella. Itse olisi alusta asti pitänyt kiinnittää enemmän huomioo siihen, että hihnassa ei saa moikkailla, nyt panostetaan siihen ja koulutetaan myös nuo naapurin mummot ja papat olemaan tulematta luokse oman koiransa kanssa flexi pitkällä.. Uskon, että paljon auttaa parin viikon päästä alkava viikottainen pentuvalkka samaisessa paikassa ja Äänekoskella alkava koirakoulu johon aiotaan myös osallistua aina kun töiltä pääsee. kun rutiinia tulee ja tottuu ajatukseen, että treeneissä treenataan ei leikitä.

• Nimeä ei saa hokea paljon ja turhaan, se menettää merkityksensä
• Toimintaa pitää vahvistaa vaihe vaiheelta isommissa häiriöissä
• Koiran "kaikista parhaat asiat" - ympyrän sisällä tulisi olla ohjaaja, kaikki muu tukee sitä (lelut, toiset koirat, ihmiset, kaikki mikä kiinnostaa koiraa) eikä toisinpäin.
• Mieti kriittisesti, miten haluat koiran eri tilanteissa käyttäytyvän. Mm. miten se aloittaa leikin tai miten moikataan ihmisiä. Hihnan lukon auetessa ei sännätä suoraan vauhtiin vaan odotetaan lupaa. Eikä ihmisiä vasten hypitä vaan odotetaan kontaktissa lupaa päästä moikkaamaan. 

Toisena tehtäväksi saatiin mennä kyykkyyn selkä koiraan päin ja koiran piti tulla oma-alotteisesti luokse ilman ääni, katse tai namiapuja, se meiltä sujui jo tosi hyvin ja Freya kerta kerralta tuli nopeammin luokse eteen.

Kolmantena Luopuminen, Koira ei saa syöksyä namille päättömästi vaan sen pitää ansaita se kontaktilla → kehu → palkka. Molemmissa käsissä oli nami, koira edessä ja kädet nyrkissä vierekkäin sopivalla korkeudella koiraan nähden. Aluksi Freya yritti kaapia ja nuolla namia kädestä, mutta pari kertaa ääniavun kanssa se hokasi idean ja tarjosi itse katsetta jolloin sai namin. 

Sama teema jatkui harjoituksella missä laitettiin muovilautanen maahan ja siihen pari namia houkuttimeksi, koira tuli pitää sopivalla etäisyydellä, että se ei saa kaahittua lautasta. Aina kun koira itse kääntyi vähänkin pois nameilta → palkka kohti ohjaajaa. Meiltä sujui yllättävän hyvin, muutaman kerran se meni lautasen luo, palkkasin heti kun käänsi päänsä pois ja nopeasti tarjosi ite kontaktia tulemalla eteen istumaan. Tehtiin jopa löysällä hihnalla ihan lautasen vieressä, hieno pentu <3

• Tärkeitä harjoituksia joita kannattaa ottaa oppiin myös kotona useammin
• Nami ei saa olla tavoite, että kunhan vain namin saan ei ohjaajalla ole väliä.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin ulkona ohitusharjotusta kulkemalla pitkää ympyrää jonossa hyvin välimatkoin. Meille myös haastavinta, mutta ei toki mahdotonta. Hienosti tuli hyviä katseita eikä huomio ollut ihan kokoaikaa edellä menevässä ja pari pidempääkin pätkää ihanan tiiviillä katsekontaktilla, vitsit miten mahtava pentu. Vaikka Freya on malttamaton ja se pursuaa energiaa, kokoajan olis niiin ihana tehdä, mennä ja viipottaa. Meni meidän eka kerta treeneissä tosi hyvin ja tottakai varsinkin tuon ikäselle pennulle nuo tilanteet on aluksi aina haastavia. Millään en malttais odottaa enskertaa! Joka onkin todennäköisesti eka kisapentuvalmennus, jos ei keritä sitä ennen toiselle pop up - treenille.

Ollaan me keritty vähän muutakin touhuamaan. 22 päivä lauantaina oli Äänekoskella tapahtuma jossa Ala-Keiteleen Kennelkerho esitteli 20 eri koirarotua, lupauduin menemään Freyan kanssa aussie-edustukseksi. Tapahtuma oli mukava, paljon ihmisiä ja lämmin sää. Monet tuli kyselemään minkälainen rotu aussie on ja rapsuttelemaan pentua - mikä sopi Freyalle paremmi kuin hyvin. Pari pikkutyttöä sai Freikusta hyvän kaverin. Moikattiin uusia koira-tuttavuuksia. Löysi se myös sielunveljen Nekku-bortsusta jonka omistajan kanssa vaihdettiinkin numerot jotta koirat pääsee joskus paremmin toistensa kanssa touhuamaan. Kaikenkaikkiaan todella positiivinen kokemus ja tosi mielelläni oon mukana näissä kerhon järkkäämissä jutuissa myös jatkossa.

Viime sunnuntaina käytiin kimppalenkillä Vilpun, Venlan, Kasvis-Aijan ja mummokoirien kanssa. Oli mukava taas nähdä kaikkia. Seuraavana päivänä maanantaina meillä oli Venlan ja Vilpun kanssa uimakerta varattu Aquabarksille Jyväskylään. 

Kuva Aija Tanskanen

Kokemus oli kaikille uusi ja oli tosi jännä nähdä miten pennut suhtautuu ekaa kertaa ikinä veteen ja uimiseen. Hallissa kaikui, oli kosteaa ja tietysti isoin elementti oli iso allas täynnä vettä. Molempia hieman jännitti rampilta laskeutua veteen, mutta tosi hienosti ne omatoimisesti alkoi uimaan pienen mietiskelyn jälkeen. Odottelin altaan toisessa päässä ja kutsuin Freyaa luokse, siitä se jatkoi laitaa pitkin uittajan kanssa. kolmesti se ui puolikkaan kierroksen ja sai paljon kehuja uittajalta miten nopeasti pentu hoksasi tyylin, laidoillekkaan ei yritetty kivuta kertaakaan. Hyvä uimari, ehkä meidän ensikesän vepe-leiri ei oo yhtään pois suljettu. Treeniä vaan ja pian sitä päästäänkin luonnonvesiin harjoittelemaan. Rankkaa, mutta hyvää liikuntaa myös pienille pennuille.

Ihanaa koirien täyteistä Vappua kaikille <3

Lue lisää...