Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.

Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.

Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.

Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.

Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...

heinäkuun viimeinen tokovalmennus

Eilen päästiin pitkästä aikaa hallille Ellin valvovan silmän alle. Kesäloma pois Jyväskylästä ja sairastelu on verottanut treeneistä ja hieman jännitti mitä pitkästä aikaa tulee isommassa porukassa treenaamisesta, aina tauon jälkeen tietysti saa vähän muistutella miten sitä pitäis käyttäytyä, ei sen puoleen, saa sitä itseäkin muistuttaa, että turhaan taas jännittää vaikka taukoa on ollu sillä hyvin meni. Käytiin edellisenä lauantaina hallilla omatoimisesti tekemässä 40 minuuttinen treeni työkaverin ja hänen koiran kanssa. Kokeiltiin me lopuksi myös dopoa ja aksakentällä putkea targetin avulla, kyllä Freya nautti :D Pitää jatkossakin ottaa pientä aivojäähdyttelyä treenien jälkeen niiden avulla. 

Alkuun Elli puhui meille treenien suunnittelun ja tavotteiden tärkeydestä. Hyvä muistutus itselle koska yhä saisi parantaa sitä omien treenien suunnittelua ja oikeasti kirjata ne tavoitteet joka kuukausi ylös. Pitää ottaa hankintaan ihan konkreettinen treenipäiväkirja koneen lisäksi jos se auttaisi pysymään ruodussa. On joskus vaikea hahmottaa miten realistisia tavotteet on ja millä aikavälillä kun kyseessä on eka harrastuskoira ja pentu ylipäätään. Tavoitteista oon silti ihan samalla linjalla ja ollut jo ennen koiraakin. Sitä kun haluaisi pärjätä ja päästä eteenpäin omien lajien parissa. Elli hyvin sanoi, että jos ei ymmärrä eikä tiedä mitä sielä EVL:ssä touhutaan, mitä siellä vaaditaan ja mitä se käytännössä on, ei pysty olemaan täysillä siinä treenissä kohti sitä tavoitetta mikä tietysti on se erikoisvoittajaluokka sitten joskus. Ilman tavotteita hommasta tulee helposti puoliksi tekemistä ja se tekeminen saattaa lopahtaa. Ne saattaa muuttua ja vaikka kahden vuoden päästä innostuis ihan eri lajista ja toko jää sivuun, se on ok. Se ei silti vaikuta tämän hetken tekemiseen. Hetkittäin välillä on tuntunut, että me ei edestä ja junnataan liikaa paikoillaan. Tietysti itse vois treenata enemmän ja yrittää itse kovemmin, ehkä mahtavin oivallus mitä on saanut tässä harrastaessa on se, että se mitä ei opettele sitä ei voi osata. Yllättävää eikö! ;) Vaikka viikko ja kuukausitavotteista puhuttiin, tärkeämpää on se, että jos tuntuu että joku asia ei suju. Sen treenaaminen aloitetaan heti muusta viis, ei ensviikolla vaan samantien. Viikkotavoitteet ei ole kiveen hakattu ja ne voi hyvin elää, tärkeämpää on tehdä eikä voivotella sitä että ei osaa. Onneksi on joku joka hakkaa nämäkin asiat tuonne pääkoppaan ja muistuttelee niistä aika ajoin.

Alotettiin tekeminen kontaktia hakien itse peruuttaen selkä edelläpäin koira seuraten ja palkkaus aina kun oli kontaktissa. Elli vaikeutti tehden häiriötä vieressä huudellen ja muuten heiluen. Freya tunnin alussa jo teoriaosuuden aikana rupesi tarjoamaan perusasentoa ja kontaktitreenissään se ei aluksi meinannut tulla edessä vaan hipusi aina sivulle, pikkuhiljaa se kumminkin hoksasi jutun juonen. 

Toinen tehtävä oli palkkasana mistä meille on useampaan otteeseen puhuttu ja sen tärkeyttä painotettu. Lelulla ja namilla on hyvä olla palkkasana, meille se on ainakin ihan ehdoton lelun kanssa. Freyalla kun on hieman tapana hyökätä kiihtyessään kiinni leluun silloinkin kun ei saisi, oli siinä samassa sitten sormet mukana tai ei.. Tehtävänä oli lautanen maassa missä oli herkkua ja sitten omassa kädessä toinen herkku, koira istutettiin odottamaan kauemmaksi ja vuorotellen sanottiin käsky "Palkka" tai "jes". Meillä "jes" on nami ohjaajan luona ja "palkka" on nami targetilla joka oli hieman kauempana ohjaajasta, riippuen osaamisesta. Ekalla kerralla Freya karkasi lautaselle vaikka käskynä oli jes, mutta sen jälkeen se tajusi mitä pyysin ja teki todella hyvin, ei edes vilkuillut lautaselle. myös toisinpäin tehtävä sujui hienosti. Katsottiin myös seuruuta ja sitä missä vaiheessa ollaan menossa. Sen kanssa oon tuskaillut siinä, kun imutuksessa piraija-aussie vie sormet mukanaan, mutta apu on ollut töistä ostetut puutarhahanskat, kyllä muuten auttaa! Meillä tavoitteena on saada lennokas ja ns. kaula ylöspäin seuruu. Variaatioita on monia ja sen tyylisuunnan mukaan tietysti katsotaan mm. palkkauskohta. Seuruut sujui hienosti ja saatiin hyvät ohjeet jatkolle. Freyalla on luonnostaan hieno askel ja tahti siinä, vielä se toki pomppii ja on epätasaista aika-ajoin, mutta sekin kuulemma tasoittuu jo sillä kun saa perusasiat haltuun. Treenattiin myös peilin avulla perusasennossa luopumista. Oma katse peilissä ja palkkausta aina kun koira oli kontaktissa vaikka namikäsi oli houkuttimena vasemmalla.

Hyviä vinkkejä saatiin myös perusasennon hiomiseen nyt kun se alkaa sujumaan ilman kummempia käsiapuja. Vaikka me ei mitään huimaa vauhtia olla vielä edistytty itse tokossa oon huomannut, että henkinen kasvu on sitäkin huomattavampaa ja tottakai luonnollisesti sitä tapahtuu mitä enemmän ikää tulee. Freyan keskittymiskyky on parantunut ja se tekee enemmän töitä mun kanssa vaikkakin välillä ympäristö herpaannuttaa, on sitä myös itse oppinut käyttäytymään koiran kanssa tilanteissa missä se kiihtyvyys on helposti nollasta sataan ja varmasti sekin vaikuttaa. Kaikista tärkeintä on, että tekeminen on kivaa. Niin oon onnellinen pikku-aussiesta jonka kanssa on ihana oppia. Maailman paras Freya.

Lue lisää...

kisapentuvalmennus ja tottistreeniä

Tänään oltiin pitkästä aikaa tokoilemassa treeneissä, meiltä on kaks kertaa jäänyt väliin ja viimeajat oikeestaan muutenkin pidetty vähän hengähdystaukoa muuton ja kaiken muun muutoksen ohella, ihan ohjaajan oman kapasiteetin takia, tokihan koira jaksais ja pystyis, mutta itse on pakko ollut vähän hengähtää. Joten ollaan uitu paljon, käyty uusilla lenkkipoluilla tutkimassa ja leikitty senkin edestä, mitä nyt keittiötokoa ollaan hommailtu joinakin iltoina. Enkä usko, että pieni tauko on tehnyt huonoa pennullekkaan, eihän sen aina niin totista tarvitse ollakkaan. Yöt ollaan nukuttu vierekkäin ja Freya on aamuisin herättänyt mut puskemalla naamaansa mun poskea vasten ja kiehnaamalla kyljessä, se on kyllä mahdottoman hellyydenkipeä aamuisin.

Ensimmäisenä tehtäväksi saatiin istu-maahan vaihtoja, niin, että keskityttiin täpäkkyyteen ja tyyliin. Istumiselta saa jo vaatia sellaista asentoa minkä sen haluaa olevan eikä palkata röhnötyksestä tai lonkalla nojailusta. Freya tekee superhyvin ja nopeasti vaihdot käsiavun kanssa, vielä välillä se istuessa heittää lonkalle, mutta kun vaan malttaa keskittyä niin pysyy hyvin ryhdissä, yleensä väsyneenä se alkaa tekemään niin helpommin. 

Mun pitää muistaa käsiavun kanssa olla tarpeeksi nopea maasta istumaan liikkeessä, ohjeeksi saatiin harjoitella syvien lihaksien treenaamista minikurrella ja minikurren kautta voi opetella myös maasta istumaan menoa, jotta liikkeeseen saisi ponnahduksen eikä niin, että se hieman laahustaa ylös tassuillaan. Treenattiin myös maassaoloa häiriössä, kun Elli käveli ympäriinsä ja rapisteli pussia ja vingutti lelua, lelu oli meille kohtalokas. Täytyy todella ottaa huomioon leluhullun koiran kanssa tuo vingutusasia, koska niinkuin koutsikin sanoi, lelun vinkuääni ei saa päästä koiran mieleen niin hienona asiana, että kaikki muu ympärillä häviää. Varsinkin jos kyseessä on sellainen pieni leluhullu koira jolle raadot on elämä. Täytyy todella ottaa asia treeniin ja lopettaa leikkiin kutsu vinguttamalla mitä tietysti oon tehnyt ja vahvistanut ainoastaan äänen mielenkiintoa.. :D

Harjoiteltiin myös seisomista tarjoamisen kautta, oon nyt toodella paljon yrittänyt vahvistaa seisomista, kun se vielä hetki sitten tuntu todella vaikeelta kun Freya tarjos niin vahvasti istumista kun itse sitä tietysti oli useammin pyytänyt. Nyt seisominenkin onnistuu hienosti käskystä tai pelkän tarjoamisen kautta. Tässäkin toki mitä väsyneempi pentu on sitä helpommin se tarjoaa istumista eikä jaksa oikeen keskittyä, vaikka käskyn osaakin. Mutta se nyt on hyvinkin normaalia joten siitä ei stressiä.

Seuraavana treenailtiin perusasentoa. Oon ylpeä, että oikeasti niinkin surkealla viimeajan treenimäärällä ollaan päästy eteenpäin käsiavun häivyttämisessä ja hallillakin se onnistui vaikka ei olla vielä häiriössä kokeiltu. Yleensä paikkakin löytyy hyvin. Mun pitää olla tarkkana, että en itse liiku milliäkään käskyn aikana jotta perusasennon paikka ei pääse valumaan tai joudu liian eteen, se menee kyllä listan kärkeen treenatessa. Niin ärsyttäviä tapoja mitä huomaamattaan tekee, onneksi on koutsi joka muistuttaa ja näkee jokaisen pienenkin virheen mitä ei tosiaankaan itse tajuais. Harjoiteltiin myös seuruuta jota ollaan nyt alettu tekemään imuttamalla, en tiedä olisko kannattavampaa ihan omien sormien terveyden puolesta edetä liikkeestä liikkeeseen metodilla, mutta tällähetkellä imutus tuntuu luontevimmalta koska siinä mun on helpompi itse toimia ja asettaa oikea paikka ja palkkauskohta koiralle. Uskon, että ei ole myöskään liian vaikeaa häivyttää käsiapua tässäkään liikeessä. Treenihanskat ostoslistalle, terveisin; sormet vereslihalla kiitos piraija-aussien.

Treeniin otettiin mukaan myös merkin kierto, ikinä ei olla vielä tehty mutta hyvin päästiin alkuun ja uskon, että sen suhteen ei tuu ongelmaa. Freya onneksi hyvin syttyy lelulla ja sen avulla varmasti saadaan innokas ja nopea kierto.

Ihan mahtava treeni taas ja niin innolla opetellaan uusia asioita ja oivalluksia mitä taas sai hyvän kasan mielenpäälle, ei ole tosissaan aina helppoa yrittää hallita niin montaa asiaa samaan aikaan ja keskittyä omaan olemiseen, mutta hyvällä fiiliksellä kohti uusia haasteita.

lievästi takakorkea pupsi uuden hakuliivinsä kanssa, niin söötti.

Hakua ollaan tehty, viimeviikolla kaatosateessa läpimärkinä rämmittiin metsässä muutama tunti, mutta täytyy sanoa, että oli ihan huippukivaa eikä kastuminen haittaa sitten yhtään sen rinnalla, kun teenaaminen on niin kivaa. Oli meillä myös ensimmäinen pk-tottistreeni toissaviikolla. Käytiin läpi ilman koiria seuruun kaaviota ja käveltiin se läpi sekä kertailtiin sääntöjä ja liikkeiden järjestystä. Freyan kanssa harjoiteltiin alkuun ihmisryhmässä leikkimistä niin, että keskittyminen olis ainoastaan tekemisessä vaikka oltaisiin keskellä ryhmää tai ihan ihmisen vieressä. Sujui todella hyvin, oletin tietysti, että sen keskittyminen herpaantuisi kivojen ihmisten lähellä, mutta ei se edes nuuskinut ketään päin. Seuruuhun ihmisryhmässä on vielä piitkä matka, mutta ihan huomata, että se tekee alkeellisemmatkin hommat keskittyneesti ja irrotuksetkin sujui superhyvin. Treenattiin kukin koirakko kolmea osa-aluetta, meillä oli lisäksi perusasentoa ja eteen lähettämistä lelun avulla. 

Lue lisää...

viides kisapentuvalmennus

Sunnuntaina käytiin kimppalenkillä Aijan, Venlan ja koirien kanssa. Ilma suosi ja oli mukavan lämmin. Pennut rymysi minkä kerkesi, löysinpäs Freyasta eilen ekan punkin, hyi. Pakko varmaan alkaa kattelee jotakin niitä estävää ainetta jos niitä alkaa enemmänkin näkyä. Eilen maanantaina oli viides valmennus ja meidän ryhmässä aloitti nyt Freyan kasvattaja oman pentunsa kanssa, hieman saatiin keskustella rauhoittumisesta kun Freikku tunnisti äänestä, mutta kentällä se jo osasi keskittyä hienosti tekemiseen ja se jopa yllättävän hyvin rauhoittui syliin aina keskustelujen ajaksi, mitä nyt piippaili ja marmatti välillä, mutta tosi hyvin silti Freyaksi :D Alotettiin teorialla leikittämisestä ja parhaasta tavasta leikkiä - mitä sen pitäisi olla koiran mielestä ja mihkä sillä pyritään. Freya on leluhullu ollut aina joten mikään ongelma leikkiminen ei ole ja mun on tosi helppo mennä siihen mukaan, ollaan leikitty paljon ja eri tavoillakin. Koiran kanssa leikkimisen kuuluukin olla yhdessä tekemistä, ei niin, että riehuppas sinä sen lelun kanssa niin heittelen sitä vähän takaisin. Ei saa repiä eikä kiskoa, mutta ei myöskään seistä flegmaattisena paikallaan. 

Freyalle on alkanut puhjeta isoja takahampaita joten se ei ihan niin hanakasti tartu leluun, mutta lähtee kyllä saalistamaan senkin edestä :D Irrotuksia ollaan myös tehty niin leluilla kuin nameillakin ja ne onnistuu hienosti, mutta jos kierrokset käy korkeemmalla saan vielä toistaa käskyä pariin kertaan. Niin olin ylpeä kun kotona tehtiin harjoituksia ja kersa teki kerta kerran jälkeen irrotuksia jopa kaikista parhaimmasta riepottelupossulelusta sen kummempia vastaan laittamatta, vaikka olin jo varautunut, että irrotukset on asia mistä saadaan keskustella vielä paaaljon pidempään ja perusteellisemmin, että ollaan edes siihen suuntaan :D taistelutahtoa kun tuolta kyllä löytyy.

Kotiläksyinä 

• Lelulle palkkasana, koiran pitää tietää, että suinpäin ei rynnätä kohti lelua vaikka se heiluisi naaman edessä. myös irrotukset aktiiviseksi.
• Ei ole väliä onko lelu koirankakkapussi vai pallo, kaikesta pitää saada maailman paras ja mahtavin asia millä koira palkkautuu, se ei saa itse valita, että jokin ei kelpaa. 
• Koiran pitää itse tarjota lelua ja sitä pitää leikittää poispäin -> saalisvietti aktivoituu aina koirasta poispäin menevätä liikkeestä.

Me olemme fiksuja ja parhaita tokopentuja, ilmeestäkin huomaa heti!

Toisena pääaiheena oli sosiaalinen palkka, toisille se on helppoa ja toisille se pitää rakentaa alusta asti opettamalla. Tulevana tokokoirana se on tosi tärkeetä rakentaa koiran päähän kuva sosiaalisesta palkasta. Koiran on osattava palkkautua ilman lelua tai namia varsinkin, kun kisatilanteissa niitä ei ole, se helpottaa varmasti suoritusta ja antaa mahdollisuuden palkata koira nopeammin. Tehtäväksi saatiin löytää se paras tapa millä koira palkkaantuu, mistä koiran häntä alkaa heilumaan ja sen ilme kirkastuu. riittääkö siihen pelkkä bilettäminen ja kehusana vai täytyykö rokata vielä kovemmin ja reilummin. Sosiaalisena koirana Freya palkkautuu mun mielestä hyvin jo nyt sosiaalisesti ja se ei tarvii aina sitä lelua innostamaan. Huomaan sen myös hakumetsässä tai lenkillä ollessa, kentällä se oli eilen hieman maltillisempi ja väsyneempi kun tunti alkoi olla lopuillaan, mutta saatiin kehuja, että oikeaan suuntaan mennään ja saadaan rakennettua varmasti hyvä sosiaalinen palkkaus yhdessä. 

Käytiin myös vähän perusasentoa ja seuraamisen teoriaa läpi. Perusasento meillä on vielä työstämisen alla ja pikkuhiljaa oon alkanu häivyttää käsiapua pienemmäksi, oon tehnyt liikettä myös oikealla sillontällöin ja takapää liikkuu tosi hyvin myös siihen suuntaan. Paikka mihin koira hakeutuu on kuulemma just oikea ja sain neuvoksi nostaa kättä hieman ylemmäs, että koira ei lysähdä liikaa kasaan. Sitä on varmaan unohtanut, että niin se pentu vaan kasvaa korkeutta aika tavalla.. Tavoitteena nyt on ihan ensiksi saada perusasennossa kontakti vielä tiiviimmäksi ja niin, että huomio on vain siinä, vaikka vierestä vilistäisi 5 kissaa ja 10 lintua, työnsarkaa siinä tulee vielä olemaan, mutta pikkuhiljaa. hurjasti se on parantunut jo viikon aikana, kun oon mahdollisimman paljon ottanut vasemmalla kädellä liikettä ja namihäiriötä kontaktin aikana.

Lue lisää...

Kis(s)apentuvalkka 2; onnistumisia, oivalluksia ja epätoivoa

Oli taas kivat ja oivaltavat treenit, miten tunnin aikana voikaan oppia niin paljon lisää. Mutta kyllä, hetkittäin myös sitä kuuluisaa epätoivoa tuli tunnettua. Siitä en huolestuis, niinku joku viisaampi on kertonut - ilman virheitä ei vaan voi oppia. Tajusin hyvän pointin viime maanantain valkassa liittyen häiriöihin ja mun omiin reaktioihin. Täytyy myöntää, että meidän isoin haaste varmasti. Niinkuin meidän kouluttajakin tuumasi, Freya on herkkä koira sen suhteen, että se näkee kaiken ja reagoi kaikkeen. Se oikeasti huomaa pienimmänkin oksan rapinan, hajun tai liikkeen - tapahtui se sitten metrin päässä tai kauimmaisena näköpiirissä ja se vaikuttaa hirveesti sen keskittymiseen. Tällähetkellä ulkona siistein asia on linnut ja lintujen äänet. Se innostuu ihan hurjan paljon monesta asiasta, jos esimerkiksi treeneissä vieressä toinen kehuu innokkaasti omaa koiraansa, tai jos kentän vierustaa kävelee pari ihmistä innokkaasti puhuen tai nauraen. Mulla on paljon oppimista oman reagoimisen kanssa koska tietysti koira heijastaa siitä omaa käytöstään. Ei toki riitä, että tokovalmennuksessa itsessään on paljon uutta ja opeteltavaa, pitää mun ottaa todella paljon huomioon nuo asiat ihan ennen kaikkea.

Freyan kaveri Iines

• 

Valkka alkoi pienellä teoriaosuudella istumisesta. Istumisen korrekti suoritus, mitkä asiat merkitsee ja mitkä on omat vaatimukset. Samat asiat vaikuttaa ihan jokaisessa muussakin liikkeessä.

• tekniikka, etu- vai takapainotteinen istuminen, päätä kumpaan tähtäät.
• vauhti
• kontakti, huomio ohjaajassa, ei vilkuilla ympäriinsä - meillä varsinkin tässä harjoteltavaa, kun käskyn kesto on pidempi
• latenssi, aika käskysanan ja toteutuksen välillä, istuminen itsessään voi tapahtua nopeasti mutta tapahtuuko se heti vai viiveellä.

Meidän treeni alkoi sillä, että leikitin freyaa ja yritin saada sitä vain keskittymään tekemiseen muiden koirien sijaan, alku varsinkin on vieläkin kova paikka ylisosiaaliselle aussielle, kun se haluaisi vaan muiden luo ja tietysti aina alkuun kierrokset nousee nollasta sataan kun se näkee toiset koirat. Onneksi keskittyminen paranee loppua kohden. Malttoi hyvin leikkiä ja teki tosi hyviä irrotuksia. Siitä jatkettiin istumisen treenillä, kontakti pysyi yllättävän hyvin. Sitä vaikeutettiin käsien ja jalkojen liikkeellä ➡ ylimääräinen liike ei saa vaikuttaa ja koiran pitää tottua heti siihen että liikettä tapahtuu. Ollaan harjoiteltu ja pentu hyvin sietää sen, että kävelen sen ympärillä tai olen selkä siihen päin. Sitten liikkeestä käsky ja koiran istuttava samalla kun itse liikkuu, ihan ok, liikuin hitaasti ja pari hyvää istumista tuli. Sen jälkeen vielä peruutettiin, pyydettiin istumaan ja jatkettiin vielä itse peruuttamista. Se meni kanssa ihan hyvin, tajusi pointin mutta vähän hämmentyi liikkeestä. Korjasi hienosti ekan kerran jälkeen kun täytyi toistaa käsky joten kehusana mutta ei palkkaa ➡ kun liike meni kerrasta läpi ➡ kehusana ja palkka.

Käytiin läpi myös ärsykekontrollia, siinä asiassa ei meillä ole vielä kiire pidemmälle, mutta hyvä oppia jo nyt jotta myöhemmässä vaiheessa helpompi vaikeuttaa, tärkeä asia. Lisäksi takapään käyttöä käännöksissä vasempaan. Seuruu imutuksessa meillä sujuu ja Freya tekee käännöksetkin niin hienosti. Kotosalla seuruupätkät ilman imutuskättäkin onnistuu hienosti kontaktissa tarjoamisen kautta.

Harjoiteltiin koiran takapään käyttöä niin, että seisoin koira sivulla ja otin askeleen jotta se nousee seisomaan, käden liikkeen avulla koiran piti peruuttaa mun taakse niin, että peräpää meni edeltä ja se oli poikittain mun takana. Liikkeen tarkoitus on 90asteen käännös vasempaan ilman omaa kääntymistä, sen voi ottaa mukaan myöhemmin kun liikerata sujuu koiralta.

Oon onnellinen, että meillä on hyvä kouluttaja ja mahdollisuus jatkuvaan valmennukseen. Ei tosissaan ole itsestäänselvyys sellaisen pennun kanssa tekeminen, mitä Freya on. Onhan se välillä vaikeaa, kun on pentu joka niin vahvasti reagoi kaikkeen. Hirveästi on tehtävä töitä jotta samat asiat mitkä meillä sujuu kaksin, sujuisi myös edes jollain tasolla keskellä kaikkea. Pikkuhiljaa, armollinen pitäisi olla ja itse oppia oikea tapa toimia kaikissa tilanteissa, olla rauhallisempi ja antaa vain olla ja koiran tulkita tilanne vaikka tehtävä kuinka keskeytyis. Freyalla on niin superhyvä moti tehdä, se tekee kyllä kaiken täysiä ja ilolla. Ja tietysti mulle on ok koiran supersosiaalisuus, aktiivisuus ja mielenkiinto kaikkea kohtaan, mielummin niinpäin kuin se, että käsissä olis jotenkin flegmaattinen koira.  Varmasti vielä joskus se sama tekeminen saadaan sujumaan vaikka ympärillä olisi mitä :)

Kotiläksynä treenaillaan opittuja asioita ja niiden lisäksi pitäis entistä enemmän tehdä rauhoittumista muuallakin kuin kotona tai autossa, mainiostihan se siellä sujuu, mutta kun paikka on uusi ja vireystila valmiiksi korkeella meinaa Freyan olla vaikea pitempää aikaa rauhokseen tai odotella häkissä. Täytyy tietysti aloittaa vieraassa paikassa harjoittelu nollasta. 

Lue lisää...

kisapentuvalmennuksen starttaus

Miten ihminen voikaan jännittää etukäteen asioita turhankin liikaa, mutta kuinka ollakkaan sitä taas yllättyi niiin positiivisesti, en oo varmaan vielä täällä hehkuttanut kuinka huippu pentu mulla on? (huomaa sarkasmi).  

Hallille tullessa Freya haukkui aluksi kun näki ryhmän kaksi koiraa jotka seisoivat heti edessä ovesta tullessa, mentiin takaisin ulos vielä odottelemaan omaa vuoroa. Rupesi jännittämään, että meneekö koko tunti nyt tähän räksyttämiseen. Aina en kerkee ennakoimaan ja sillon on jo myöhästä yrittää saada himmaamaan intopiukeena olevaa kersaa. Meidän vuoro alkoi ja mentiin takasin sisälle, pentu ei enää onneksi huutanut ja kentälle yritin mennä itse peruuttamalla niin, että koiralla on kontakti muhun, mutta se oli pennusta niiiiin siistiä ja villilapsi Freya hyppi ja pomppi kaikesta huolimatta, että leikkimään pitäis päästä. Positiivista on se, että se ei kauaakaan kestänyt, vain muutaman hassun minuutin. Onneksi ryhmän kaksi koiraa ei yrittänyt Freyaa haastaa koska siitä se innostuu myös liikaa.

Ähtärissä raatikassa missä törmättiin sattumalta Tolleri kaveriin jonka kanssa Freya pääsi riehumaan.

Ekana tein kontaktia nimeä sanomalla ja huomion kiinnittämistä muhun. Sujui hyvin ja mä itse jopa yllätyin miten hyvin ja äkkiä. Vaikka vieressä touhusi uusia koiria, viereisellä kentällä agilityharkat ja ihmisiä ramppasi koirineen kentän vieressä. Paljon häiriöitä minkä oletin olevan paljon isompi haaste kuin sitten olikaan. Varmasti edellinen popup treenikerta hallilla auttoi ja sekin kun oon nyt tosi paljon ulkona lenkkien yhteydessä tehnyt kontaktiharjotuksia ja palkannut aina kun pentu oma-alotteisesti ottaa kontaktia.

Kun edellinen sujui hyvin niin ruvettiin harjoittelemaan seuraavaa, eli irrotusta. Siinä meillä onkin harjoittelemista. :D On kaksi tapaa; namien avulla irrotus tai lelu tylsäksi, eli pidetään lelua kahdella kädellä niin että ote on koirien leukojen molemmin puolin ja se ei saa lelua riepoteltua, kun lelu käy tylsäksi automaattisesti koira irrottaa minkä jälkeen kehusana mikä meillä on "jes" ja palkaksi uusi leikki. Me tehtiin tuolla tavalla, koska namithan pentua ei kiinnosta juurikaan jos vaihtoehtona on lelu. kertalaakista se ei todellakaan vielä irrota heti käskystä ja välillä innostuu kahta kauheammin vaikka kuinka kuolettaa lelua. Mutta tosi hyviäkin irrotuksia tuli, varmasti pian tajuaa idean. Hyvä harjoitus koska opin uuden tekniikan namien tilalle. Toistoja tehtiin muutama ja lopetettiin taas hyvään kohtaan jonka jälkeen jatkettiin perusasento harjoituksiin. Sitä me ei ollakkaan juuri tehty, oon vain palkinnut vasemmalla sivulla istumisesta, olemisesta ja kulkemisesta. Tyyli millä me lähdettiin hakemaan asentoa oli helppo; koira edessä, vasemmassa kädessä nameja ja nyrkki osittain kiinni. Koiran kiinnostus namikäteen niin, että se imussa seuraa sitä samalla kun käsi vedetään taaksepäin ja ranne kiepahtaa ulkokautta, mikä saa aikaan sen, että koira pyörähtää takapäällä perusasentoon vasemmalle. Toimi hyvin ja Freya sai kehuja miten hyvin jo ekaksi kerraksi käytti takapäätä. 

• Ei määrä vaan laatu, panosta heti alusta alkaen tekniikkaan ja siihen, että se on oikea. Toistojen määrällä ei ole väliä vaan sillä, että ne on laadukkaita alusta alkaen.
• Nopeuta tahtia pikkuhiljaa niin, että sivulletulosta tulee täpäkkä.

Sitten vuorossa Penkki, minkä tarkoituksena on saada koira käyttämään takapäätä. Me ollaan harjoiteltu penkillä olemista ja sitä Freya tarjosi hyvin eikä arastellut nostaa etujalkoja sen päälle. Aluksi tehtiin namiavulla niin, että käsi oli penkin yläpuolella ja siitä pikkuhiljaa kättä kauemmaksi, sekä lopuksi käsi kokonaan pois, hyvin tarjosi ilmankin. Tehtävä penkillä jatkuu niin, että koira ja ohjaaja on toisiinsa nähden T-asennossa, namikäsi oikealla ja koiran on tarkoitus liikkua itse pikkuhiljaa kohti vasenta jolloinka kehusana ja palkka. Ohjaaja ei saa liikuttaa koiraa omalla liikkeellään vaan täytyy odottaa, että koira tarjoaa pientäkin askelta. Tähän saakka me ei juurikaan vielä menty. Jokaista tehtävää hiottiin juurikin se muutama hyvä kerta niin, että teknisesti jokainen tajusi homman jujun ja koira saatiin toimimaan tarkotuksen mukasesti.

Viimeisenä tehtävänä koville nuuskuttelijoille (Freyalle) hyvä harjoitus, namipalkkaus maasta niin, että maata ei jäädä tuusaamaan, niin että siitä saadaan nopea. Monessa tehtävässä nollataan harjoitus heittämällä nami kauemmas maahan niin, että koira on poispäin ja se tilanne on ainakin meillä että koira meinaa jäädä etsimään lisää nameja ja tutkimaan kaikkia kivoja hajuja nurmimatolta. Olin polvillani maassa molemmissa käsissä nameja. Ensin houkuttelin käsillä ja aloin heittelemään vuoron perään puolelta toiselle nami kerrallaan. Pikku-Freya oli niin säpäkkänä! Yhtään ei jäänyt nuuskimaan maata vaan syöksyi namilta namille hienosti. Tää pitää ottaa kaikkialla treenilistalle tuon nuuskun kanssa. Nameina on hyvä olla sopivan isoja ja murustamattomia.

• Kotiläksynä perusasento
• Mieti koiran vireystilaa kentällä, leikin ja kehujen kautta enemmän kierroksilla ja menevällä meiningillä vaiko teknisesti harjoituksissa matalammalla vireystilalla, pikkutarkempaa työskentelyä, millaisessa tilassa oma koira on milloinkin. Löydä tasapaino niiden välillä.

Mulla jäi niin hyvä fiilis, ai että en malta odottaa ensviikkoa. Innostus tokoa kohtaan on kyllä korkeella ja niin tekis mieli imeä sisään vaan kaikki mahdollinen tieto mitä löytyy. Tänään rantauduttiin taas Ähtäriin viettämään mun paria vapaapäivää ja käytiin kivalla uimarannalla raatikassa kuvailemassa. 

Lue lisää...