kisapentuvalmennuksen starttaus

Miten ihminen voikaan jännittää etukäteen asioita turhankin liikaa, mutta kuinka ollakkaan sitä taas yllättyi niiin positiivisesti, en oo varmaan vielä täällä hehkuttanut kuinka huippu pentu mulla on? (huomaa sarkasmi).  

Hallille tullessa Freya haukkui aluksi kun näki ryhmän kaksi koiraa jotka seisoivat heti edessä ovesta tullessa, mentiin takaisin ulos vielä odottelemaan omaa vuoroa. Rupesi jännittämään, että meneekö koko tunti nyt tähän räksyttämiseen. Aina en kerkee ennakoimaan ja sillon on jo myöhästä yrittää saada himmaamaan intopiukeena olevaa kersaa. Meidän vuoro alkoi ja mentiin takasin sisälle, pentu ei enää onneksi huutanut ja kentälle yritin mennä itse peruuttamalla niin, että koiralla on kontakti muhun, mutta se oli pennusta niiiiin siistiä ja villilapsi Freya hyppi ja pomppi kaikesta huolimatta, että leikkimään pitäis päästä. Positiivista on se, että se ei kauaakaan kestänyt, vain muutaman hassun minuutin. Onneksi ryhmän kaksi koiraa ei yrittänyt Freyaa haastaa koska siitä se innostuu myös liikaa.

Ähtärissä raatikassa missä törmättiin sattumalta Tolleri kaveriin jonka kanssa Freya pääsi riehumaan.

Ekana tein kontaktia nimeä sanomalla ja huomion kiinnittämistä muhun. Sujui hyvin ja mä itse jopa yllätyin miten hyvin ja äkkiä. Vaikka vieressä touhusi uusia koiria, viereisellä kentällä agilityharkat ja ihmisiä ramppasi koirineen kentän vieressä. Paljon häiriöitä minkä oletin olevan paljon isompi haaste kuin sitten olikaan. Varmasti edellinen popup treenikerta hallilla auttoi ja sekin kun oon nyt tosi paljon ulkona lenkkien yhteydessä tehnyt kontaktiharjotuksia ja palkannut aina kun pentu oma-alotteisesti ottaa kontaktia.

Kun edellinen sujui hyvin niin ruvettiin harjoittelemaan seuraavaa, eli irrotusta. Siinä meillä onkin harjoittelemista. :D On kaksi tapaa; namien avulla irrotus tai lelu tylsäksi, eli pidetään lelua kahdella kädellä niin että ote on koirien leukojen molemmin puolin ja se ei saa lelua riepoteltua, kun lelu käy tylsäksi automaattisesti koira irrottaa minkä jälkeen kehusana mikä meillä on "jes" ja palkaksi uusi leikki. Me tehtiin tuolla tavalla, koska namithan pentua ei kiinnosta juurikaan jos vaihtoehtona on lelu. kertalaakista se ei todellakaan vielä irrota heti käskystä ja välillä innostuu kahta kauheammin vaikka kuinka kuolettaa lelua. Mutta tosi hyviäkin irrotuksia tuli, varmasti pian tajuaa idean. Hyvä harjoitus koska opin uuden tekniikan namien tilalle. Toistoja tehtiin muutama ja lopetettiin taas hyvään kohtaan jonka jälkeen jatkettiin perusasento harjoituksiin. Sitä me ei ollakkaan juuri tehty, oon vain palkinnut vasemmalla sivulla istumisesta, olemisesta ja kulkemisesta. Tyyli millä me lähdettiin hakemaan asentoa oli helppo; koira edessä, vasemmassa kädessä nameja ja nyrkki osittain kiinni. Koiran kiinnostus namikäteen niin, että se imussa seuraa sitä samalla kun käsi vedetään taaksepäin ja ranne kiepahtaa ulkokautta, mikä saa aikaan sen, että koira pyörähtää takapäällä perusasentoon vasemmalle. Toimi hyvin ja Freya sai kehuja miten hyvin jo ekaksi kerraksi käytti takapäätä. 

• Ei määrä vaan laatu, panosta heti alusta alkaen tekniikkaan ja siihen, että se on oikea. Toistojen määrällä ei ole väliä vaan sillä, että ne on laadukkaita alusta alkaen.
• Nopeuta tahtia pikkuhiljaa niin, että sivulletulosta tulee täpäkkä.

Sitten vuorossa Penkki, minkä tarkoituksena on saada koira käyttämään takapäätä. Me ollaan harjoiteltu penkillä olemista ja sitä Freya tarjosi hyvin eikä arastellut nostaa etujalkoja sen päälle. Aluksi tehtiin namiavulla niin, että käsi oli penkin yläpuolella ja siitä pikkuhiljaa kättä kauemmaksi, sekä lopuksi käsi kokonaan pois, hyvin tarjosi ilmankin. Tehtävä penkillä jatkuu niin, että koira ja ohjaaja on toisiinsa nähden T-asennossa, namikäsi oikealla ja koiran on tarkoitus liikkua itse pikkuhiljaa kohti vasenta jolloinka kehusana ja palkka. Ohjaaja ei saa liikuttaa koiraa omalla liikkeellään vaan täytyy odottaa, että koira tarjoaa pientäkin askelta. Tähän saakka me ei juurikaan vielä menty. Jokaista tehtävää hiottiin juurikin se muutama hyvä kerta niin, että teknisesti jokainen tajusi homman jujun ja koira saatiin toimimaan tarkotuksen mukasesti.

Viimeisenä tehtävänä koville nuuskuttelijoille (Freyalle) hyvä harjoitus, namipalkkaus maasta niin, että maata ei jäädä tuusaamaan, niin että siitä saadaan nopea. Monessa tehtävässä nollataan harjoitus heittämällä nami kauemmas maahan niin, että koira on poispäin ja se tilanne on ainakin meillä että koira meinaa jäädä etsimään lisää nameja ja tutkimaan kaikkia kivoja hajuja nurmimatolta. Olin polvillani maassa molemmissa käsissä nameja. Ensin houkuttelin käsillä ja aloin heittelemään vuoron perään puolelta toiselle nami kerrallaan. Pikku-Freya oli niin säpäkkänä! Yhtään ei jäänyt nuuskimaan maata vaan syöksyi namilta namille hienosti. Tää pitää ottaa kaikkialla treenilistalle tuon nuuskun kanssa. Nameina on hyvä olla sopivan isoja ja murustamattomia.

• Kotiläksynä perusasento
• Mieti koiran vireystilaa kentällä, leikin ja kehujen kautta enemmän kierroksilla ja menevällä meiningillä vaiko teknisesti harjoituksissa matalammalla vireystilalla, pikkutarkempaa työskentelyä, millaisessa tilassa oma koira on milloinkin. Löydä tasapaino niiden välillä.

Mulla jäi niin hyvä fiilis, ai että en malta odottaa ensviikkoa. Innostus tokoa kohtaan on kyllä korkeella ja niin tekis mieli imeä sisään vaan kaikki mahdollinen tieto mitä löytyy. Tänään rantauduttiin taas Ähtäriin viettämään mun paria vapaapäivää ja käytiin kivalla uimarannalla raatikassa kuvailemassa. 

Lue lisää...

Pop up treenit - luopuminen ja ohitukset

Tänään koettiin taas uusia asioita, meillä oli ekaa kertaa treenit haukkuvaarassa Ellin opastuksella. Ajattelin, että ehkä omille hermoille ja koiralle kivempi ennen varsinaisia valmennuskertoja kokea edes kerran uusi paikka ja se, että on monia koiria samassa tilassa tekemässä samoja asioita. Kuten osasinkin odottaa että kaikkia rakastavalle pikku-Freyalle se oli aluksi ihan hirveää, kun ei saanutkaan leikkiä ja temmeltää muiden kanssa. Vähän piti huudella yhdelle vuoden ikäiselle koiralle jonka kanssa huomasin jo koirien katsekontaktista, että niillä olis natsannu jutut heti yksiin. Muuten se oli onneksi hiljaa vaikkakin odotustilanteissa piti vähän piipata, malttoi onneksi myös vaan maata ja katsella.

Ensimmäiseksi tehtävänä oli saada koiran kanssa kontakti nimeä sanomalla. Aluksi Freyalla oli vaikeuksia keskittyä ja se oli lähinnä kiinnostunut muista koirista varsinkin jos ne tuli liian lähelle, mutta kyllä sieltä alkuhuuman jälkeen irtosi hyviäkin pätkiä. Meille on haastavinta toiset koirat, yksin ei ole mitään ongelmaa varsinkaan sisällä, ei ulkonakaan jos siellä ei kummempia häiriöitä tapahdu. Freya on tosi oma-alotteinen katsekontaktin kanssa lenkilläkin, mutta paljon se ottaa vielä häiriöö jos samassa tilassa on muita ja sitä pitää kyllä paljon harjoitella. Itse olisi alusta asti pitänyt kiinnittää enemmän huomioo siihen, että hihnassa ei saa moikkailla, nyt panostetaan siihen ja koulutetaan myös nuo naapurin mummot ja papat olemaan tulematta luokse oman koiransa kanssa flexi pitkällä.. Uskon, että paljon auttaa parin viikon päästä alkava viikottainen pentuvalkka samaisessa paikassa ja Äänekoskella alkava koirakoulu johon aiotaan myös osallistua aina kun töiltä pääsee. kun rutiinia tulee ja tottuu ajatukseen, että treeneissä treenataan ei leikitä.

• Nimeä ei saa hokea paljon ja turhaan, se menettää merkityksensä
• Toimintaa pitää vahvistaa vaihe vaiheelta isommissa häiriöissä
• Koiran "kaikista parhaat asiat" - ympyrän sisällä tulisi olla ohjaaja, kaikki muu tukee sitä (lelut, toiset koirat, ihmiset, kaikki mikä kiinnostaa koiraa) eikä toisinpäin.
• Mieti kriittisesti, miten haluat koiran eri tilanteissa käyttäytyvän. Mm. miten se aloittaa leikin tai miten moikataan ihmisiä. Hihnan lukon auetessa ei sännätä suoraan vauhtiin vaan odotetaan lupaa. Eikä ihmisiä vasten hypitä vaan odotetaan kontaktissa lupaa päästä moikkaamaan. 

Toisena tehtäväksi saatiin mennä kyykkyyn selkä koiraan päin ja koiran piti tulla oma-alotteisesti luokse ilman ääni, katse tai namiapuja, se meiltä sujui jo tosi hyvin ja Freya kerta kerralta tuli nopeammin luokse eteen.

Kolmantena Luopuminen, Koira ei saa syöksyä namille päättömästi vaan sen pitää ansaita se kontaktilla → kehu → palkka. Molemmissa käsissä oli nami, koira edessä ja kädet nyrkissä vierekkäin sopivalla korkeudella koiraan nähden. Aluksi Freya yritti kaapia ja nuolla namia kädestä, mutta pari kertaa ääniavun kanssa se hokasi idean ja tarjosi itse katsetta jolloin sai namin. 

Sama teema jatkui harjoituksella missä laitettiin muovilautanen maahan ja siihen pari namia houkuttimeksi, koira tuli pitää sopivalla etäisyydellä, että se ei saa kaahittua lautasta. Aina kun koira itse kääntyi vähänkin pois nameilta → palkka kohti ohjaajaa. Meiltä sujui yllättävän hyvin, muutaman kerran se meni lautasen luo, palkkasin heti kun käänsi päänsä pois ja nopeasti tarjosi ite kontaktia tulemalla eteen istumaan. Tehtiin jopa löysällä hihnalla ihan lautasen vieressä, hieno pentu <3

• Tärkeitä harjoituksia joita kannattaa ottaa oppiin myös kotona useammin
• Nami ei saa olla tavoite, että kunhan vain namin saan ei ohjaajalla ole väliä.

Viimeisenä harjoituksena tehtiin ulkona ohitusharjotusta kulkemalla pitkää ympyrää jonossa hyvin välimatkoin. Meille myös haastavinta, mutta ei toki mahdotonta. Hienosti tuli hyviä katseita eikä huomio ollut ihan kokoaikaa edellä menevässä ja pari pidempääkin pätkää ihanan tiiviillä katsekontaktilla, vitsit miten mahtava pentu. Vaikka Freya on malttamaton ja se pursuaa energiaa, kokoajan olis niiin ihana tehdä, mennä ja viipottaa. Meni meidän eka kerta treeneissä tosi hyvin ja tottakai varsinkin tuon ikäselle pennulle nuo tilanteet on aluksi aina haastavia. Millään en malttais odottaa enskertaa! Joka onkin todennäköisesti eka kisapentuvalmennus, jos ei keritä sitä ennen toiselle pop up - treenille.

Ollaan me keritty vähän muutakin touhuamaan. 22 päivä lauantaina oli Äänekoskella tapahtuma jossa Ala-Keiteleen Kennelkerho esitteli 20 eri koirarotua, lupauduin menemään Freyan kanssa aussie-edustukseksi. Tapahtuma oli mukava, paljon ihmisiä ja lämmin sää. Monet tuli kyselemään minkälainen rotu aussie on ja rapsuttelemaan pentua - mikä sopi Freyalle paremmi kuin hyvin. Pari pikkutyttöä sai Freikusta hyvän kaverin. Moikattiin uusia koira-tuttavuuksia. Löysi se myös sielunveljen Nekku-bortsusta jonka omistajan kanssa vaihdettiinkin numerot jotta koirat pääsee joskus paremmin toistensa kanssa touhuamaan. Kaikenkaikkiaan todella positiivinen kokemus ja tosi mielelläni oon mukana näissä kerhon järkkäämissä jutuissa myös jatkossa.

Viime sunnuntaina käytiin kimppalenkillä Vilpun, Venlan, Kasvis-Aijan ja mummokoirien kanssa. Oli mukava taas nähdä kaikkia. Seuraavana päivänä maanantaina meillä oli Venlan ja Vilpun kanssa uimakerta varattu Aquabarksille Jyväskylään. 

Kuva Aija Tanskanen

Kokemus oli kaikille uusi ja oli tosi jännä nähdä miten pennut suhtautuu ekaa kertaa ikinä veteen ja uimiseen. Hallissa kaikui, oli kosteaa ja tietysti isoin elementti oli iso allas täynnä vettä. Molempia hieman jännitti rampilta laskeutua veteen, mutta tosi hienosti ne omatoimisesti alkoi uimaan pienen mietiskelyn jälkeen. Odottelin altaan toisessa päässä ja kutsuin Freyaa luokse, siitä se jatkoi laitaa pitkin uittajan kanssa. kolmesti se ui puolikkaan kierroksen ja sai paljon kehuja uittajalta miten nopeasti pentu hoksasi tyylin, laidoillekkaan ei yritetty kivuta kertaakaan. Hyvä uimari, ehkä meidän ensikesän vepe-leiri ei oo yhtään pois suljettu. Treeniä vaan ja pian sitä päästäänkin luonnonvesiin harjoittelemaan. Rankkaa, mutta hyvää liikuntaa myös pienille pennuille.

Ihanaa koirien täyteistä Vappua kaikille <3

Lue lisää...