vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.

.

Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 

Lue lisää...

juoksuinen pikkumusta ja treenipäivittelyä

Freyasta on tullut aikuinen, mokoma alotti juoksunsa pari viikkoa sitten. Käytös ei tosin oo yhtään sen aikuisempi. Oon aika varma, että se teki juoksuja jo hyvän tovin mutta nyt viralliset juoksut on tuonu kyllä uusia piirteitä pikkukoiraan. Ääntely ja ihmeellinen pöhiseminen normaaleille asioille. Pissahätä sillä on vähän useammin ja ekan viikon aikana tuntui olevan vähän apea. Hajut kiinnostaa hirveästi lenkillä ja kaikkialla, mutta muuten suhteellisen normaali muilta osin. Treenit sujuu ja se on ihan hyvin pystynyt keskittymään tehdessä, mikä on kiva. Normaalia hellyydenkipeämpi se myös on (jos mahdollista) ja kaivautuu kainaloon tai mihkä tahansa missä on vaan niin liki kuin pääsee. 

Juoksuhousut hankin ihan viimetipassa ja niiden käyttöä ei juurikaan opeteltu, mutta eipä tuota näytä häiritsevän sitten yhtään. Kotona ei juuri pidetä kun niin hyvin putsaa itsensä, mutta hallilla on pakko ja on kyllä superkiva, että ne ei häiritse meidän tekemistä yhtään. Jännä nähdä millaiseksi luonne taas muuttuu kun juoksut on ohi ja niiden tuomat oirehtimiset. Jotenkin nuo koirien hormonaaliset toiminnot on aina yhtä jännittävä asia, kun niitä ei oikein voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää ja niinku joka lajilla, jokaisella ne vaikuttaa niin eritavalla. Etenkin kun ite on aiemmin tottunut uroksiin ja niiden pääkoppaan.

Hetken aikaa oli niiin ihana lumi, pikkupakkanen ja aurinko. 

Treenejä ei olla taas hetkeen tänne purettu. Tokoilu on tällähetkellä niin kivaa ja tuntuu, että pikkuhiljaa päästään junnanneissakin asioissa eteenpäin. Varmasti päästäisiin nopeampaakin jos pääsisi hallille useammin, viimeaikoina on täytynyt tyytyä keittiötokoiluun ja ulkona puuhasteluun jos on vielä suht. valosen aikaan kentälle päässy, kun työvuorot ei oikein anna periksi aamuhallille ja loppupäivisin se onkin yleensä ollut varattuna. keittiötokossa on vaan huono kun mitään vauhtiliikkeitä tai kunnon pätkää seuruuta ei mahdu tekemään meidän pikkukodissa. Onneksi tässä kodin lähellä on ihan tosi kiva pikkuinen jalkapallokenttä missä ei ikinä kukaan näytä käyvän niin ollaan otettu se meidän vakipaikaksi. Mutta seuruusta puheenollen, sekin etenee! Eihän se treenin määrä, vaan laatu. jes. Niin mahtava jotenkin tehdä sitä, kun Freyalla on vaan luonnostaan niin magee tyyli ja fiilis. Sen lisäksi ollaan päästy hyvään pisteeseen, että apukättä ei tarvita edes tukena ja pystyn pitämään sitä liikkeessä rentona sivulla. Lähtö, seuruun paikka ja kontakti on enimmäkseen kriteerin mukasta. Ajoittain se tekee pienen pompun lähdössä ja joskus saattaa edistää, mutta ne on pikkuvikoja mitkä johtuu lähinnä vireestä ja kun se ollaan saatu oikeeseen pisteeseen niin homma sujuu. Käännöksiä ja peruutuksia ollaan alettu pikkuhiljaa ottamaan mukaan. Tällähetkellä erityisesti istu-maahan-seiso vaihdot on treenin alla sillä niissä ei mun kriteeri vielä täyty. Maahanmeno alkaa olemaan jo hyvä, mutta vielä täytyy hioo muita siihen mukaan yhtä hyväksi. Jonkinlainen takajalka targetti täytyy ottaa treeniin mukaan, paikka yleensä pysyy hyvin mutta haluisin vielä vahvemmin korostaa sitä takajalkojen paikallaoloa. 

On tuon pikkumustan kanssa vaan niin siisti puuhata. Ollaan hömpötelty temppujen kanssa ja harjoteltu jalkojen liikkeitä puolipalloilla ja laatikolla (koska en omista jakkaraa) takaosan käännöstä. Luulen, että Freyan lempiliike tällähetkellä on kurre. 

Hakutreenit on tosiaan jäänyt talvitauolle. Tekee varmasti ihan hyvää, paljon kerittiin yhden kauden aikana ja kyllä siihen hurahti varmasti kumpikin. Todella paljon siinä on vielä opittavaa ja uutta asiaa. Enskautena olis mahtava saada lisäkoulutusta senkin saralle vielä enemmän. 

Lue lisää...

Aussieyhdistyksen pk-leiri

Noin viikko sitten perjantaina startattiin Venlan ja koirien kanssa auto kohti Maaninkaa ja ekaa yhdistyksen leiriä. Jännitti jo valmiiksi ketä kaikkia sinne on tulossa ja miten treenit sujuu vieraiden kanssa. Saavuttiin leiripaikalle, haukkumajalle, noin yhdentoista aikaan illalla. Pieni operaatio oli purkaa kamat pieneen mökkiin kolmen koiran kanssa jotka olis mieluiten vaan riehunut keskenään. Mutta hyvin mahtui kolme häkkiä ja viikon tavarat (sitä kun ei osaa pakata yhtään vähempää ikinä koskaan). Majoituttiin Haukkumajan vanhemmassa mökissä mikä oli siisti, sähköt toimi ja onneksi sai patteriakin hieman lämpösemmälle sillä kylmä oli jo siihen aikaan yöstä tyhjillään olleessa mökissä. 

Virallisesti leiri alkoi lauantaina klo 8:00 aamupalan merkeissä. Freya herätti ekan kerran joskus 6 aikaan kun olin kuulevinani jotain askartelun ääniä, mutta mistään se ei ainakaan jäänyt kiinni. Aamupala oli maittava ja päästiin vihdoin moikkaamaan muita osallistujia, osa oli tuttuja nimen ja naaman perusteella somesta mutta ketään en ollut sen paremmin tavannut. Tunnelma ja vastaanotto oli tosi mukava. Leirin aiheena oli haku ja jälki joista sitten mieltymyksen mukaan jaettiin kaksi porukkaa treeneihin. Me varattiin molemmat päivät hakuun mitä ollaan keväästä saakka treenailtu lähinnä vaan omalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Joten oli hyvää vaihtelua saada uusia opettajia ja näkökulmia, sekä tietysti vieraita maalimiehiä. Aamupalan syötyä ruvettiin omissa ryhmissä kertomaan vähän taustoja treeneistä ja suunnittelemaan päivän tekemisiä. Meillä lähinnä suunnitelmana oli ensin katsoa miltä näyttää ihan perusjutuilla, kun kouluttajalle koira oli vieras eikä tietysti vielä osannut sanoa juuta tai jaata mitä olis hyvä lähteä tekemään.

Mua hieman yllätti Freyan mörköily vieraille maalimiehille mikä tuli ilmi heti ekalla pistolla, se kyllä meni luokse mutta pöhähti ilmeisesti vähän alkuun. Toki ikä vaikuttaa kun se arjessakin on mörköillyt viimeaikoina. Multa toki huono veto antaa palkaksi ruokaa kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin leluhan se olisi pitänyt olla heti, mihin sitten kyllä vaihdettiinkin - heti oli ihan eri meininki ja turha mörköily jäi pois. Päivän eka treeni meni tosiaan siinä, että tehtiin vaan vieraat maalimiehet kivoiksi ja ne sai leikittää pientä teinikoiraa. Se leikkii kyllä niin super hyvin kenen kanssa tahansa. Sitä ei vaan yhtään osannut ajatella, kun kotitreeneissä ollaan viimeaikoina oltu ruokapalkalla koska Freyalle jo maalimiehen löytäminen itsessään on ollut niin palkitsevaa ja se on jo niin menossa keskilinjalla, että lelu on ollut turhan kiihdyttävä, kun taas vieraiden kanssa se olis tasapainottanut uutta kokemusta paremmin, täytyy muistaa jatkossa. 

nappailin muista kuvia vikoilta treeneiltä, tässä Timo ja Remu (Snowtime's Roadrunner). 

Ekan treenikierroksen jälkeen lähdettiin syömään, jonka jälkeen jatkettiin toinen kierros. Tälläkertaa tehtiin pidempiä pistoja palkkana lelu, maalimiehet leikitti koiran keskilinjalle. Mun täytyy itse luottaa keskilinjalla koiraan paremmin ja ottaa hallintaa enemmän mukaan. Joskus sitä vaan ottaa liikaa varmanpäälle ja tekee koiralle liian helpoksi. Tehtiin muistikuvilla ja haamua apuna käyttäen. Irtosi joka pistolle hyvin vaikka osa piiloista oli täysin näkymättömissä mäkisen maaston takia, mutta siinä nyt ei oo ikinä ollutkaan ongelmaa, hyvin itsenäisesti Freya pystyy työskennellä eikä luovuta jos ei heti löydä.

Perjantaina lounaan ja kahvittelun jälkeen käytin ulkokentän hyväksi ja mentiin vähän tokoilemaan. Vitsi kun oliskin omassa pihassa kenttä missä olis tilaa treenata, jos joskus ikinä oon hankkimassa ok-taloa, niin tärkein listalla on ainakin iso piha mihkä saa treenikentän, kuinka luksusta se oliskaan :D. Tehtiin seuruuta, leikittiin ja luoksaria pariin kertaan. Illalla päästiin vielä saunaan mikä oli kyllä tarpeellinen kaiken sen metsässä rämpimisen jälkeen.

Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakumetsään. Tallailtiin sama alue mikä oltiin jo eilen merkitty, me oltiin vuorossa ekana. Suunnitelmana oli treenata kulmaa, eli lähettää koira keskilinjalta kohti etukulmaa mistä se sai haamuavun, avun jälkeen maalimies kuitenkin eteni takalinjalla eteenpäin jotakin kymmeniä metrejä, en enää tarkemmin muista kuinka paljon. Koiran täytyi saada haju ja edetä mahdollisimman hyvin sen mukaan. Meidän hakualue oli pituudeltaan 200 m ja syvyys oli 50 m. Omissa treeneissä me ollaan monesti tehty ylipitkää enimmäkseen syvyys on ollu 70 metrissä. Pistot oli ihan super. Se lähti suoran piston oikeaan kohtaan, piston päässä hetken tuumaili mutta sai hajun ja lähti etenemään takalinjaa suoraan maalille. Niin taitava, edelleen kun sitä ite vaan pysyis opeissa yhtä hyvin mukana.

Kokonaisuutena mä tykkäsin hurjasti, on huippua kun on ihmisiä jotka jaksaa järjestää tämmösiä ja niin kiva tutustua aussieihmisiin. Rakkaus rotuun se kumminkin yhdistää omalla tavallaan vielä tiiviimmin. Innolla jo odotetaan seuraavaa kertaa!

Lajina haku, mitä se on? lue lisää täältä

Lue lisää...

Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.

Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.

Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.

Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.

Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...

OnniDog 2017

Nyt ollaan kotiuduttu viikonlopun mittaiselta koiraleiriltä Jämsästä. Hurja väsy ja koirakin sammahti kyllä samantien kun kotia päästiin, kerrankin. Oli niin hauska, silmiä avaava, jännittävä ja uusien kokemuksien viikonloppu. Ai että, jos jotain rakastan koiraharrastuksessa niin juuri sitä mihin koko leirin idea kiteytyy. Yhdessä muiden koirahullujen kanssa treenaaminen, uuden oppiminen ja hauskan pitäminen oman koiran kanssa. Molemmilla oli niiin hauskaa, surkeasta säästä huolimatta. Kiitos erityisesti parhaille kämppiksille Venlalle, Vilpulle ja Lennille. Rankkojen päivien jälkeen oli mukava kun oli kaveri kenen kanssa käydä saunassa rentoutumassa ja pystyi purkaa päivän touhuja. Vaikka parhaista parhaan veljen kanssa oli ajoittain hieman haastava elää rauhassa, oli yhteiselo jo loppuajasta paljon parempi ja pennut osasi jo rauhoittuakkin.

Pidemmin en jaksa avata kaikesta mitä tehtiin, mutta erityisesti Mika Jalosen luennosta pakko hieman enemmän, sillä se jos joku jäi todella mieleen ja avasi kyllä silmiä. Oli mukava kuunnella kouluttajaa jolla on ollut samassa asiassa haasteita treenatessa missä meillä on. Tuntuu, että sai taas ihan uutta näkökulmaa kaikkeen.

Vilppu veljen kanssa kiivettiin vuoren huipulle, niin oli kivaa!

Perjantaina lähdettiin ajelemaan 7 aamulla kohti Jämsää, jännitti ihan hirveesti ja perillä mentiin ekana ilmottautumaan infoon, alueelle missä treenikentät ja muu häppeninki oli. Tietysti stressasin hirveesti miten Freya pystyy olla keskellä hälinää ja koiria jotka varmasti osa haukkuu, tulee lähelle ja muuta erityisesti kierroksia nostattavaa jo kaiken muut ympärillä tapahtuvan lisäksi. Niinhän se alkuun vetikin "vähän" kierroksia ja varsinkin, kun näki tutut koirat, ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensimmäisenä meillä oli leikitystunti ja luulen, että se oli ihan hyvä veto alkuun kun Freya sai purkaa patoutumansa leluun luvan kanssa ja se todella leikki niiin hyvin. Tuntia veti mies, (jonka nimeä en nyt enää muista) joka harrastaa koiransa kanssa ipoa joten aihe oli vietin avulla leikkiminen. Saalistaminen, leluun iskeminen ja rauhanvaihe. Taas sitä oppi uutta niinkin "normaalista" asiasta kuin koiran kanssa leikkiminen. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi Katriina Tiiran luento koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus sekä kohteet ja korokkeet. Huippu kivoja molemmat. 

Lauantai aloitettiin kontaktilla joka alkoi 9:00. Sen jälkeen tutun ja turvallisen Elli-valkun rally-tokon alkeistunti, vaikka asiat ei sinänsä meille uusia ollutkaan tokon kautta, oli hyödyllinen treeni. Päivällä oli taas luento, aiheena toiminnalliset vahvisteet ja luennoija Jirka Vierimaa. Illalla käytiin tekemässä vielä makkararuutua. 

Sunnuntai alkoi yllättävän väsyneesti, vaikka yö nukuttiin paremmin kun koiratkin malttoi vaan nukkua, huomasi, että edellisten päivien treenit alkoi jo tuntua. tietysti se kaikki ulkona viileässä oleminenkin pistää väsyttämään. Reippaana kumminkin Freyan kanssa lähdettiin yhdeksäksi treenikentille ja otettiin extemporena taas Ellin rallya. Niin kiva treeni taas ja lopuksi päästiin tekemään pientä rataa, joka kyllä ikävästi keskeytyi, kun Freya säikähti näyttelyiden alettua isoista kaiuttimista tulevaa puhetta mitä alettiin testaamaan, mitä se ei tietenkään ole vielä ikinä kuullut ja ääni tuli kyllä niin yllättäen, kovaa ja läheltä. Koettiin paremmaksi lähteä kauemmaksi kentiltä, kun radasta ei tullut enää mitään. reppana, hetken päästä se oli onneksi taas oma itsensä. Kerkesi siinä pieni rally-toko kärpänen iskeä, täytyy nyt tosissaan ottaa treeniin tokon ohella ihan jo sen koiran kropan tasapainon takia.

Mika Jalosen luentona oli vaihtelevuutta tokotreeneihin, paljon hyvää olen kuullut kouluttajasta ja turhaan ei kyllä kehuta, hauskan ja piristävän tavan lisäksi opettaa tuli paljon asiaa. Viimeisenä sunnuntaina oli temppurata, jossa mentiin pujottelua, korokkeita, pari matalaa estettä ja putki, oli hauskaa ja Freya olis varmaan juossut koko radan läpi ilman mua, niin kuulemma hidasteena olin. Otin varmanpäälle ja vein sen hihnassa ihan yleisen rauhan ylläpitämiseksi :D rataa suoritti kaksi koirakkoa samaan aikaan. Saatiin hieno palkintokin ja lelu oli kyllä pupsin mieleen.

Palatakseni luentoon, Mika kertoi ensin omasta taustastaan ja koiristaan. Innostuin entistä enemmän, kun Mika kertoi bortsustaan joka on herkkä kaikelle häiriöille ja on saanut treenata asiaa ajan kanssa, sillä se aihe on juurikin meidän sama "ongelma". Moneen otteeseen hän sanoi, että kaikesta huolimatta kunnioittaa koiraa juuri sellaisena kuin se on. Vaikka se ei aina pystyisi täydelliseen kontaktiin hälinässä tai sen kontakti seuruussa karkaa kisatilanteessa jonkun ympärillä tapahtuvan asian takia, se ei missään nimessä ole huono koira, se on sellainen kuin on. Yksilö.

Hän kertoi myös koiran luovuudesta, siitä, miten sitä tulisi treenata paljon. Luovuus luo käytöstä ja auttaa hahmottaa, mikä käytös on toista arvokkaampaa. Se harjoittaa koiran sitkeyttä mitä tarvitaan kaikessa. Koira luo itseään toistavan rutiinin josta seuraa palkkio, jonka jälkeen kriteeriä viedään eteenpäin. Sitkeydellä on iso osa koiran kykyyn kanavoida tunteita ja kontrolloida turhaumaa. Koira voi turhautua, mutta se ei missään nimessä ole huono asia, turhautuminen auttaa koiran aivoja uudelleen järjestämään ajatuksia josta syntyy aina uusi yritys.

Aiheena oli myös  käytöksen tarjoaminen ja koiralle työrauhan antaminen. Turhien liikkeiden, käsiapujen ja muun säätämisen pois jättäminen, myönnetään, että ihan liikaa sorrun itse siihen ja aina en edes itse tiedosta jos satun tekemään kädellä jonkun liikkeen. Täytyy keskittyä entistä enemmän siihen, että oikeasti lopettaa sen oman liikkeen ja olemuksen kuuluisi olla kopio joka kerta kun liikettä suorittaa. Merkityksettömät sanat, mykkäkoulu, toisinsanoen ei käskyvihjettä - ei palkkaa. Vihje-erottelu myös kohteilla, mm. ruutu-kierrä käskyillä. Ei ainostaan sanoina. Rutiinin rikkominen, jäävissä käskyissä rutiinia täytyy rikkoa, käsky seiso ja ohjaaja liikkuukin taaksepäin, ei aina eteen minkä koira olettaa tapahtuvan. Rutiinia voi rikkoa missä vaiheessa tehtävää tahansa. Ärsykekontrolli, muutellen yhtälöä niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Virheitä sattuu varmasti, mutta tarkoitus ei ole aiheuttaa koiralle epäonnistumisia liian vaikealla liian nopeasti. Häiriöt ei saa olla aiheuttamassa koiralle epäonnistumisia.

Pari tuntia meni äkkiä ja olisin voinut kuunella ikuisuuden aiheista, niin mielenkiintoista. Onnidog oli kokonaisuudessaan oikein kiva tapahtuma, alue oli hieman pienempi mitä odotin ja aluksi oli hiukan vaikea suunnistaa, kun himos ei ole juuri itselle tuttu paikkanakaan, mutta kun kaikki treenipaikat oli löytänyt ei ongelmaa ollut. Freyan kanssa treenattiin ekaa kertaa virallisesti ulkona, muiden kanssa ja keskellä hälinää niin, että ympärillä on muita treenejä ja koiria meneillään. Tietysti ollaan omatoimisesti puuhailtu, mutta se nyt on aina kumminkin eri tilanne. Joten siihen nähden se oli ihan super, niin taitava. Tietysti se kyttäsi normaalia enemmän mitä tapahtuu, mutta kun tehtiin hommia se pystyi yllättävän hyvin keskittymään ja tarjosi kontaktia hyvin, mitä nyt hiekkakenttä oli ajoittain liiankin hyvän tuoksuinen :D
Koko viikonlopun tosiaan satoi ja oli aika ikävä välillä kun kengät oli läpimärät ja joutui pari tuntia vielä opiskelemaan sateessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksen takia :D Ensivuonna ehdottomasti uudestaan. Tänä vuonna valitsin suhteellisen tuttuja ja turvallisia lajeja kokeiluun, mutta ensivuonna varmasti kokeillaan paljon enemmän ja uusia juttuja kun koirakin tuosta hieman kasvaa ja jaksaa paremmin.

Lue lisää...

Jännittävä syksy

Syksylle meillä on jo jonkun verran suunnitelmia, tämän kuukauden lopussa olisi Emppisleiri ja kivaa yhteistä tekemistä kasvattiporukalla. Syyskuun 7-10 päivät starttaa taas pitkään odotettu Onnidog Jämsän Himoksella. Vuosi sitten lueskelin tapahtumasta ja se meni vähän siinä ohimennen, mutta nyt kesällä rupesin lukemaan aiheesta lisää ja harkitsin jo vakavasti osallistumista. Lopulta Venlan tsempeistä päätin myös itse ilmottautua. Useista koirablogeista varmasti saa lukea asiasta, mutta kiva itsekin vähän avata ideaa ja alkufiiliksiä tännekkin. 

Sivuilta kopsattua; "OnniDogissa pääset itse kokeilemaan koirasi kanssa lukuisia lajeja, ja kuuntelemaan huippuluentoja! Tapahtumassa on myös Match Show, Möllitoko, koiratanssin möllikisat, näytöksiä, ja paljon muuta!

OnniDog on tarkoitettu kaikille koiraharrastajille, sekä koiran hankintaa suunnitteleville. Rannekkeen ostamalla pääset osallistumaan monenlaiseen toimintaan! Tutustu sivuillamme luennoitsijoihin, koulutuksiin ja oheisohjelmiin!"

Tapahtumassa on siis paljon kaikkea ja tylsää ei tule olemaan. Me ollaan tapahtumassa koko viikonloppu. Odotan kyllä rentoa menoa ja uusia tuttavuuksia, paljon uutta ja vanhaa sekä varsinkin luennot kiinnostaa hurjasti. Osallistujat saa koota niille päiville mille on ostanut rannekkeen "lukujärjestyksen", milloin osallistuu mihinkin. Onnidogin sivuilta näkee kaikki treenit ja luennot monelta mikäkin on. Hieman jännittää miten päästään Freyan kanssa keskittymään kaikessa hälinässä ja koirapaljoudessa sen "koiria jee" nollasta sataan luonteenpiirteen takia, mutta ainakin se on hyvää treeniä ja luulen, että alkuinnostuksen jälkeen se sujuu ihan hyvin. Meidän lukkarin kokosin rennosti ja lajeinakin kaikki suhteellisen helpot ja rauhalliset, viikonloppu on pitkä aika pienelle pennulle touhuta ja kokea muutenkin se kaikki uusi hälinä joten senkin suhteen hyvä ottaa vielä rauhassa, pääsee sitten itsekin katselemaan ympärille mitä muut touhuaa. Ensivuonna pitää olla ajoissa liikenteessä ja varata myös hakua, tokoa ja kokeilla muutamia uusia lajeja. 

Perjantaille meillä on suunnitelmana Katriina Tiiran luento Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus klo 10-12, leikitystunti klo 14 sekä nosework klo 15-17. Lauantaille Kontakti klo 9, Rally a klo 10, Jirka Vierimaan luento toiminnalliset vahvisteet sekä Kohteet ja korokkeet klo 16. Sunnuntaille vielä muutama, eli venyttely klo 10 sekä Mika Jalosen luento vaihtelevuutta tokotreeneihin klo 12:30-14:30.

Erityisesti rentoutustuokio ja nosework on varmasti meille kuin tehty, Freyan nenänkäyttö on aika huikeaa jo pelkästään arjessa, eikä olla vielä päästy oikeasti nosea kokeilemaan, sekä rentoutustuokio joka varmasti tuo uusia oppeja välillä rauhattoman pennun kanssa olemiseen."Rentoutustuokiossa harjoitellaan rentoutumista yhdessä koiran kanssa. Aina koiran rauhoittuminen ei ole itsestäänselvää, mutta ihminen voi omalla mielentilallaan ja eleillään vaikuttaa myös koiran mieleen, ja sen kykyyn pysähtyä tuntemaan ja kuuntelemaan. Tunnilla harjoitellaan ihmisen omaa rauhoittumista ja 100% keskittymistä koiran kanssa vietettyyn hetkeen, sekä oman rauhallisuuden siirtämistä koiraan."

Viikonlopusta on siis varmasti tulossa mielenkiintonen ja siitä varmasti lisää juttua itse tapahtuman jälkeen. Syyskuussa olis myös tiedossa Australianpaimenkoirat ry:n järjestämä palveluskoiraviikonloppu KSPH:n haukkumajalla Maaningalla. 30.8-1.9. Lajeina haku ja jälki joista me valittiin molemmille päiville haku, mitä ollaan tähänkin asti treenattu. Hieno päästä ulkopuolisen oppiin ja saada lajiin uusia näkökulmia, vaikka loppukesästä on tullut huonosti treenattua töiden takia niin innolla odotan, että päästään hakuilemaan koko viikonlopuksi! Tännekkin on mukaan lähdössä Freyan veli Vilppu Venlan kanssa, tosi kiva kun on tuttuakin seuraa matkassa mukana. Melkeen sisäinen vanha partiotyttö herää henkiin kun pääsee leireilemään ja metsässä rämpimään, ihan huippua. Yks koiraharrastuksien parhaita puolia on juurikin näiden kaltaset tapahtumat missä pääsee olemaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja näkemään monenlaisia koiria tekemässä eri lajeja. 

Lue lisää...

heinäkuun viimeinen tokovalmennus

Eilen päästiin pitkästä aikaa hallille Ellin valvovan silmän alle. Kesäloma pois Jyväskylästä ja sairastelu on verottanut treeneistä ja hieman jännitti mitä pitkästä aikaa tulee isommassa porukassa treenaamisesta, aina tauon jälkeen tietysti saa vähän muistutella miten sitä pitäis käyttäytyä, ei sen puoleen, saa sitä itseäkin muistuttaa, että turhaan taas jännittää vaikka taukoa on ollu sillä hyvin meni. Käytiin edellisenä lauantaina hallilla omatoimisesti tekemässä 40 minuuttinen treeni työkaverin ja hänen koiran kanssa. Kokeiltiin me lopuksi myös dopoa ja aksakentällä putkea targetin avulla, kyllä Freya nautti :D Pitää jatkossakin ottaa pientä aivojäähdyttelyä treenien jälkeen niiden avulla. 

Alkuun Elli puhui meille treenien suunnittelun ja tavotteiden tärkeydestä. Hyvä muistutus itselle koska yhä saisi parantaa sitä omien treenien suunnittelua ja oikeasti kirjata ne tavoitteet joka kuukausi ylös. Pitää ottaa hankintaan ihan konkreettinen treenipäiväkirja koneen lisäksi jos se auttaisi pysymään ruodussa. On joskus vaikea hahmottaa miten realistisia tavotteet on ja millä aikavälillä kun kyseessä on eka harrastuskoira ja pentu ylipäätään. Tavoitteista oon silti ihan samalla linjalla ja ollut jo ennen koiraakin. Sitä kun haluaisi pärjätä ja päästä eteenpäin omien lajien parissa. Elli hyvin sanoi, että jos ei ymmärrä eikä tiedä mitä sielä EVL:ssä touhutaan, mitä siellä vaaditaan ja mitä se käytännössä on, ei pysty olemaan täysillä siinä treenissä kohti sitä tavoitetta mikä tietysti on se erikoisvoittajaluokka sitten joskus. Ilman tavotteita hommasta tulee helposti puoliksi tekemistä ja se tekeminen saattaa lopahtaa. Ne saattaa muuttua ja vaikka kahden vuoden päästä innostuis ihan eri lajista ja toko jää sivuun, se on ok. Se ei silti vaikuta tämän hetken tekemiseen. Hetkittäin välillä on tuntunut, että me ei edestä ja junnataan liikaa paikoillaan. Tietysti itse vois treenata enemmän ja yrittää itse kovemmin, ehkä mahtavin oivallus mitä on saanut tässä harrastaessa on se, että se mitä ei opettele sitä ei voi osata. Yllättävää eikö! ;) Vaikka viikko ja kuukausitavotteista puhuttiin, tärkeämpää on se, että jos tuntuu että joku asia ei suju. Sen treenaaminen aloitetaan heti muusta viis, ei ensviikolla vaan samantien. Viikkotavoitteet ei ole kiveen hakattu ja ne voi hyvin elää, tärkeämpää on tehdä eikä voivotella sitä että ei osaa. Onneksi on joku joka hakkaa nämäkin asiat tuonne pääkoppaan ja muistuttelee niistä aika ajoin.

Alotettiin tekeminen kontaktia hakien itse peruuttaen selkä edelläpäin koira seuraten ja palkkaus aina kun oli kontaktissa. Elli vaikeutti tehden häiriötä vieressä huudellen ja muuten heiluen. Freya tunnin alussa jo teoriaosuuden aikana rupesi tarjoamaan perusasentoa ja kontaktitreenissään se ei aluksi meinannut tulla edessä vaan hipusi aina sivulle, pikkuhiljaa se kumminkin hoksasi jutun juonen. 

Toinen tehtävä oli palkkasana mistä meille on useampaan otteeseen puhuttu ja sen tärkeyttä painotettu. Lelulla ja namilla on hyvä olla palkkasana, meille se on ainakin ihan ehdoton lelun kanssa. Freyalla kun on hieman tapana hyökätä kiihtyessään kiinni leluun silloinkin kun ei saisi, oli siinä samassa sitten sormet mukana tai ei.. Tehtävänä oli lautanen maassa missä oli herkkua ja sitten omassa kädessä toinen herkku, koira istutettiin odottamaan kauemmaksi ja vuorotellen sanottiin käsky "Palkka" tai "jes". Meillä "jes" on nami ohjaajan luona ja "palkka" on nami targetilla joka oli hieman kauempana ohjaajasta, riippuen osaamisesta. Ekalla kerralla Freya karkasi lautaselle vaikka käskynä oli jes, mutta sen jälkeen se tajusi mitä pyysin ja teki todella hyvin, ei edes vilkuillut lautaselle. myös toisinpäin tehtävä sujui hienosti. Katsottiin myös seuruuta ja sitä missä vaiheessa ollaan menossa. Sen kanssa oon tuskaillut siinä, kun imutuksessa piraija-aussie vie sormet mukanaan, mutta apu on ollut töistä ostetut puutarhahanskat, kyllä muuten auttaa! Meillä tavoitteena on saada lennokas ja ns. kaula ylöspäin seuruu. Variaatioita on monia ja sen tyylisuunnan mukaan tietysti katsotaan mm. palkkauskohta. Seuruut sujui hienosti ja saatiin hyvät ohjeet jatkolle. Freyalla on luonnostaan hieno askel ja tahti siinä, vielä se toki pomppii ja on epätasaista aika-ajoin, mutta sekin kuulemma tasoittuu jo sillä kun saa perusasiat haltuun. Treenattiin myös peilin avulla perusasennossa luopumista. Oma katse peilissä ja palkkausta aina kun koira oli kontaktissa vaikka namikäsi oli houkuttimena vasemmalla.

Hyviä vinkkejä saatiin myös perusasennon hiomiseen nyt kun se alkaa sujumaan ilman kummempia käsiapuja. Vaikka me ei mitään huimaa vauhtia olla vielä edistytty itse tokossa oon huomannut, että henkinen kasvu on sitäkin huomattavampaa ja tottakai luonnollisesti sitä tapahtuu mitä enemmän ikää tulee. Freyan keskittymiskyky on parantunut ja se tekee enemmän töitä mun kanssa vaikkakin välillä ympäristö herpaannuttaa, on sitä myös itse oppinut käyttäytymään koiran kanssa tilanteissa missä se kiihtyvyys on helposti nollasta sataan ja varmasti sekin vaikuttaa. Kaikista tärkeintä on, että tekeminen on kivaa. Niin oon onnellinen pikku-aussiesta jonka kanssa on ihana oppia. Maailman paras Freya.

Lue lisää...

Puolivuotias Freya

Yhdenlainen etappi taas saavutettu, kun ikää on puoli vuotta. Enää toinen samanmoinen pätkä ja se on jo vuoden ikänen. Pian saaki alkaa jännittää luustokuvauksia, hurjaa. Freyan painoa en oo hetkeen käyny punnitsemassa, mutta hyvin tuntuu kasvavan. Säkäkorkeus sillä on ollut nyt vajaan kuukauden verran 45-46 cm välimaastossa, kasvupatit vielä tuntuu jaloissa, mutta pieneksi taitaa jäädä. Eikä se kyllä haittaa, kompakti pikku-aussie on helppo kuljettaa mukana :D 

Luonteessa ei juuri ole kummempia muutoksia tullut, rohkea, sosiaalinen ja itsenäinen se on edelleen. Tosin ihan hullu mörköikä sillä on nyt vähän aikaa ollut päällä, milloin se haukkuu ihmisiä ja pelästyy kun lapsi yrittää rauhassa lähestyä vaikka ikinä se ei lapsiakaan oo pelännyt, päinvastoin. Tai milloin lenkillä näkyy ties mitä haamuja puskissa, vaikka ketään ei ole lähimaillakaan. On ollut hieman huvittava seurata, kun yhtäkkiä mitään ikinä pelkäämätön pentu säikkyy ties mitä, rohkea se silti on ja epäröimättä tutkii asioita, onneksi. Sisäsiisti Freya on ollut jo täysin kuukauden verran, ainahan se on osannut pyytää ulos ja isommat tarpeensa tehnyt aina. Mutta nykyään pidätyskykyä on jo sen verran, että edes aamulla herätessä ei ole mikään hengenhätä lähteä ulos. Nyt jo uskallan jättää matot työpäivien ajaksi lattialle. Viimeaikoina oon myös jättänyt rajaamatta kämppää mitenkään ja kengät ja muut normaalit asiatkin oon jättänyt tavallisille paikoilleen. Jotenkin nyt hampaiden vaihtumisen jälkeen on uskaltanut luottaa jo siihen, että se ei maistele asioita ja ei se sitä ole kyllä hetkeen tehnytkään. Kaksi kertaa on mun kenkä löytynyt sängyn päältä, mutta ilmeisesti sen oikea paikka on siinä. Yöt nukutaan myös hyvin jopa sen 7-8 tuntia, hieman vaihtelee, mutta keskellä yötä ei onneksi enää tarvitse heräillä jos en sitten ite herää siihen, kun pentu hyppää pois sängyltä tai muuten tepastelee.

Tasapainoinen ja suhteellisen rauhallinen aussie siitä kasvaa, toki se edelleen kiihtyy nopeasti ja reagoi herkästi, mutta kotioloissa se on kyllä ihan huippu tyyppi. Tai sanotaanko, että hyvin sopeutuva tyyppi. Sitä ei haittaa vaikka me ei juurikaan mitään erikoista tehdä pariinkaan viikkoon, ei hypi seinille vaan osaa rauhoittua, mutta sitten kun mennään niin ollaan täysillä mukana. Eri asia on sitten se toisten koirien kanssa rauhoittuminen, siinä luultavasti saadaan vielä tehdä töitä. Kissan kanssa ei ole nyt pidemmällä Ähtäri-lomallakaan ollut mitään ongelmaa vieläkään, ne voi hyvin jättää kaksin vapaaksi koko asuntoon. Tuntuu molemmat nauttivan kun on seuraa. 

Käväistiin viime torstaina parin kaverin kanssa helvetinjärvellä päiväretkellä. Lähdettiin 12 maissa päivällä ja kotiapäin lähdettiin viiden aikaan, oli mukava kiertää kaunista metsä- ja suomaisemaa, pitkospuut eikä portaatkaan ollut liian vaikeakulkuista koiran kanssa kun rauhassa meni. Voin suositella, joku kerta kyllä lähdetään yöksi asti johonkin päin suomea patikoimaan. Pakattiin pikkurinkkaan eväät ja muita tarpeita. Pysähdyttiin helvetinkolulle paistamaan makkaraa ja juomaan kahvit termarista, otin Freyalle possunkorvan mukaan järsittäväksi ja hienosti se jaksoi sen parissa puuhata vaikka paikalla oli muitakin ihmisiä ja koiria. Sai se tietysti vähän rapsutuksiakin ohikulkijoilta. Malttoi se myös rauhottua paikoilleen katselemaan menoa kun eväs loppui. Oikeastaan tuota retkeä varten hankin meille flexin. Vaikka en niiden suurin fani oo ja varmasti nahkahihna on jatkossakin normaalisti käytössä, täytyy sanoa että huippu ostos tuollaista kulkemista varten. S kokoinen ja 5 metriä pitkä riitti hyvin kulkemiseen ja kelauksen ansiosta se ei sotkeutunut mihkään eikä ollut ärsyttävästi tiellä. Lisäksi se oli helppo kelata lyhyeksi jos tuli vastaantulijoita. Fleksin sai myös rinkan vatsavyön kohdalta hyvin pujotettua kiinni, joten pystyi pitää molemmat kädet vapaana.

Oma kamera jäi tietysti kotiin, mutta puhelin sai kelvata kuvien ottoon Lauran kameran lisäksi. Tietysti paikka näyttää aina parhaimmalta silmillä katsottuna, kun kokonaisuuden luo kaikki ympärillä oleva ja tunnelma muutenkin, ei yksi kuva metsänreunasta oikein tunnu miltään. :D 

Lue lisää...

kisapentuvalmennus ja tottistreeniä

Tänään oltiin pitkästä aikaa tokoilemassa treeneissä, meiltä on kaks kertaa jäänyt väliin ja viimeajat oikeestaan muutenkin pidetty vähän hengähdystaukoa muuton ja kaiken muun muutoksen ohella, ihan ohjaajan oman kapasiteetin takia, tokihan koira jaksais ja pystyis, mutta itse on pakko ollut vähän hengähtää. Joten ollaan uitu paljon, käyty uusilla lenkkipoluilla tutkimassa ja leikitty senkin edestä, mitä nyt keittiötokoa ollaan hommailtu joinakin iltoina. Enkä usko, että pieni tauko on tehnyt huonoa pennullekkaan, eihän sen aina niin totista tarvitse ollakkaan. Yöt ollaan nukuttu vierekkäin ja Freya on aamuisin herättänyt mut puskemalla naamaansa mun poskea vasten ja kiehnaamalla kyljessä, se on kyllä mahdottoman hellyydenkipeä aamuisin.

Ensimmäisenä tehtäväksi saatiin istu-maahan vaihtoja, niin, että keskityttiin täpäkkyyteen ja tyyliin. Istumiselta saa jo vaatia sellaista asentoa minkä sen haluaa olevan eikä palkata röhnötyksestä tai lonkalla nojailusta. Freya tekee superhyvin ja nopeasti vaihdot käsiavun kanssa, vielä välillä se istuessa heittää lonkalle, mutta kun vaan malttaa keskittyä niin pysyy hyvin ryhdissä, yleensä väsyneenä se alkaa tekemään niin helpommin. 

Mun pitää muistaa käsiavun kanssa olla tarpeeksi nopea maasta istumaan liikkeessä, ohjeeksi saatiin harjoitella syvien lihaksien treenaamista minikurrella ja minikurren kautta voi opetella myös maasta istumaan menoa, jotta liikkeeseen saisi ponnahduksen eikä niin, että se hieman laahustaa ylös tassuillaan. Treenattiin myös maassaoloa häiriössä, kun Elli käveli ympäriinsä ja rapisteli pussia ja vingutti lelua, lelu oli meille kohtalokas. Täytyy todella ottaa huomioon leluhullun koiran kanssa tuo vingutusasia, koska niinkuin koutsikin sanoi, lelun vinkuääni ei saa päästä koiran mieleen niin hienona asiana, että kaikki muu ympärillä häviää. Varsinkin jos kyseessä on sellainen pieni leluhullu koira jolle raadot on elämä. Täytyy todella ottaa asia treeniin ja lopettaa leikkiin kutsu vinguttamalla mitä tietysti oon tehnyt ja vahvistanut ainoastaan äänen mielenkiintoa.. :D

Harjoiteltiin myös seisomista tarjoamisen kautta, oon nyt toodella paljon yrittänyt vahvistaa seisomista, kun se vielä hetki sitten tuntu todella vaikeelta kun Freya tarjos niin vahvasti istumista kun itse sitä tietysti oli useammin pyytänyt. Nyt seisominenkin onnistuu hienosti käskystä tai pelkän tarjoamisen kautta. Tässäkin toki mitä väsyneempi pentu on sitä helpommin se tarjoaa istumista eikä jaksa oikeen keskittyä, vaikka käskyn osaakin. Mutta se nyt on hyvinkin normaalia joten siitä ei stressiä.

Seuraavana treenailtiin perusasentoa. Oon ylpeä, että oikeasti niinkin surkealla viimeajan treenimäärällä ollaan päästy eteenpäin käsiavun häivyttämisessä ja hallillakin se onnistui vaikka ei olla vielä häiriössä kokeiltu. Yleensä paikkakin löytyy hyvin. Mun pitää olla tarkkana, että en itse liiku milliäkään käskyn aikana jotta perusasennon paikka ei pääse valumaan tai joudu liian eteen, se menee kyllä listan kärkeen treenatessa. Niin ärsyttäviä tapoja mitä huomaamattaan tekee, onneksi on koutsi joka muistuttaa ja näkee jokaisen pienenkin virheen mitä ei tosiaankaan itse tajuais. Harjoiteltiin myös seuruuta jota ollaan nyt alettu tekemään imuttamalla, en tiedä olisko kannattavampaa ihan omien sormien terveyden puolesta edetä liikkeestä liikkeeseen metodilla, mutta tällähetkellä imutus tuntuu luontevimmalta koska siinä mun on helpompi itse toimia ja asettaa oikea paikka ja palkkauskohta koiralle. Uskon, että ei ole myöskään liian vaikeaa häivyttää käsiapua tässäkään liikeessä. Treenihanskat ostoslistalle, terveisin; sormet vereslihalla kiitos piraija-aussien.

Treeniin otettiin mukaan myös merkin kierto, ikinä ei olla vielä tehty mutta hyvin päästiin alkuun ja uskon, että sen suhteen ei tuu ongelmaa. Freya onneksi hyvin syttyy lelulla ja sen avulla varmasti saadaan innokas ja nopea kierto.

Ihan mahtava treeni taas ja niin innolla opetellaan uusia asioita ja oivalluksia mitä taas sai hyvän kasan mielenpäälle, ei ole tosissaan aina helppoa yrittää hallita niin montaa asiaa samaan aikaan ja keskittyä omaan olemiseen, mutta hyvällä fiiliksellä kohti uusia haasteita.

lievästi takakorkea pupsi uuden hakuliivinsä kanssa, niin söötti.

Hakua ollaan tehty, viimeviikolla kaatosateessa läpimärkinä rämmittiin metsässä muutama tunti, mutta täytyy sanoa, että oli ihan huippukivaa eikä kastuminen haittaa sitten yhtään sen rinnalla, kun teenaaminen on niin kivaa. Oli meillä myös ensimmäinen pk-tottistreeni toissaviikolla. Käytiin läpi ilman koiria seuruun kaaviota ja käveltiin se läpi sekä kertailtiin sääntöjä ja liikkeiden järjestystä. Freyan kanssa harjoiteltiin alkuun ihmisryhmässä leikkimistä niin, että keskittyminen olis ainoastaan tekemisessä vaikka oltaisiin keskellä ryhmää tai ihan ihmisen vieressä. Sujui todella hyvin, oletin tietysti, että sen keskittyminen herpaantuisi kivojen ihmisten lähellä, mutta ei se edes nuuskinut ketään päin. Seuruuhun ihmisryhmässä on vielä piitkä matka, mutta ihan huomata, että se tekee alkeellisemmatkin hommat keskittyneesti ja irrotuksetkin sujui superhyvin. Treenattiin kukin koirakko kolmea osa-aluetta, meillä oli lisäksi perusasentoa ja eteen lähettämistä lelun avulla. 

Lue lisää...

Ammattilaisen kuvattavana

Noin viikko takaperin käytiin taitavan Annamarin kuvattavana, vaikka mulla on Freyasta miljoona ja yksi kunnollista kamerakuvaakin, halusin silti vielä päästä ammattilaisen malliksi yhdessä kun Freya on vielä pentu. Pääsi se yksinkin poseeraamaan, niin söpö <3 Kuvaajakin sai vähän väliä pusuhyökkäyksiä maassa maatessaan. Perjantaina on muutto Jyväskylään Freyan kanssa ja samaan aikaan se on haikeeta mutta jännittävää, sunnuntaina lähdetään parin työkaverin kanssa ikeaan, että pääsen laittaa kodin kuntoon. Jospa Freyakin saisi vihdoin ikioman pedin nyt kun toivottavasti isommat maisteluhalut ja sisäsiisteyden opettelu on takanapäin. Alhaalla kuvista osa, ehdottomasti suosittelen, me otetaan varmasti uusiksi kun koira on kasvanut, syksyhenkiset kuvat olis upeita.

Lue lisää...

viides kisapentuvalmennus

Sunnuntaina käytiin kimppalenkillä Aijan, Venlan ja koirien kanssa. Ilma suosi ja oli mukavan lämmin. Pennut rymysi minkä kerkesi, löysinpäs Freyasta eilen ekan punkin, hyi. Pakko varmaan alkaa kattelee jotakin niitä estävää ainetta jos niitä alkaa enemmänkin näkyä. Eilen maanantaina oli viides valmennus ja meidän ryhmässä aloitti nyt Freyan kasvattaja oman pentunsa kanssa, hieman saatiin keskustella rauhoittumisesta kun Freikku tunnisti äänestä, mutta kentällä se jo osasi keskittyä hienosti tekemiseen ja se jopa yllättävän hyvin rauhoittui syliin aina keskustelujen ajaksi, mitä nyt piippaili ja marmatti välillä, mutta tosi hyvin silti Freyaksi :D Alotettiin teorialla leikittämisestä ja parhaasta tavasta leikkiä - mitä sen pitäisi olla koiran mielestä ja mihkä sillä pyritään. Freya on leluhullu ollut aina joten mikään ongelma leikkiminen ei ole ja mun on tosi helppo mennä siihen mukaan, ollaan leikitty paljon ja eri tavoillakin. Koiran kanssa leikkimisen kuuluukin olla yhdessä tekemistä, ei niin, että riehuppas sinä sen lelun kanssa niin heittelen sitä vähän takaisin. Ei saa repiä eikä kiskoa, mutta ei myöskään seistä flegmaattisena paikallaan. 

Freyalle on alkanut puhjeta isoja takahampaita joten se ei ihan niin hanakasti tartu leluun, mutta lähtee kyllä saalistamaan senkin edestä :D Irrotuksia ollaan myös tehty niin leluilla kuin nameillakin ja ne onnistuu hienosti, mutta jos kierrokset käy korkeemmalla saan vielä toistaa käskyä pariin kertaan. Niin olin ylpeä kun kotona tehtiin harjoituksia ja kersa teki kerta kerran jälkeen irrotuksia jopa kaikista parhaimmasta riepottelupossulelusta sen kummempia vastaan laittamatta, vaikka olin jo varautunut, että irrotukset on asia mistä saadaan keskustella vielä paaaljon pidempään ja perusteellisemmin, että ollaan edes siihen suuntaan :D taistelutahtoa kun tuolta kyllä löytyy.

Kotiläksyinä 

• Lelulle palkkasana, koiran pitää tietää, että suinpäin ei rynnätä kohti lelua vaikka se heiluisi naaman edessä. myös irrotukset aktiiviseksi.
• Ei ole väliä onko lelu koirankakkapussi vai pallo, kaikesta pitää saada maailman paras ja mahtavin asia millä koira palkkautuu, se ei saa itse valita, että jokin ei kelpaa. 
• Koiran pitää itse tarjota lelua ja sitä pitää leikittää poispäin -> saalisvietti aktivoituu aina koirasta poispäin menevätä liikkeestä.

Me olemme fiksuja ja parhaita tokopentuja, ilmeestäkin huomaa heti!

Toisena pääaiheena oli sosiaalinen palkka, toisille se on helppoa ja toisille se pitää rakentaa alusta asti opettamalla. Tulevana tokokoirana se on tosi tärkeetä rakentaa koiran päähän kuva sosiaalisesta palkasta. Koiran on osattava palkkautua ilman lelua tai namia varsinkin, kun kisatilanteissa niitä ei ole, se helpottaa varmasti suoritusta ja antaa mahdollisuuden palkata koira nopeammin. Tehtäväksi saatiin löytää se paras tapa millä koira palkkaantuu, mistä koiran häntä alkaa heilumaan ja sen ilme kirkastuu. riittääkö siihen pelkkä bilettäminen ja kehusana vai täytyykö rokata vielä kovemmin ja reilummin. Sosiaalisena koirana Freya palkkautuu mun mielestä hyvin jo nyt sosiaalisesti ja se ei tarvii aina sitä lelua innostamaan. Huomaan sen myös hakumetsässä tai lenkillä ollessa, kentällä se oli eilen hieman maltillisempi ja väsyneempi kun tunti alkoi olla lopuillaan, mutta saatiin kehuja, että oikeaan suuntaan mennään ja saadaan rakennettua varmasti hyvä sosiaalinen palkkaus yhdessä. 

Käytiin myös vähän perusasentoa ja seuraamisen teoriaa läpi. Perusasento meillä on vielä työstämisen alla ja pikkuhiljaa oon alkanu häivyttää käsiapua pienemmäksi, oon tehnyt liikettä myös oikealla sillontällöin ja takapää liikkuu tosi hyvin myös siihen suuntaan. Paikka mihin koira hakeutuu on kuulemma just oikea ja sain neuvoksi nostaa kättä hieman ylemmäs, että koira ei lysähdä liikaa kasaan. Sitä on varmaan unohtanut, että niin se pentu vaan kasvaa korkeutta aika tavalla.. Tavoitteena nyt on ihan ensiksi saada perusasennossa kontakti vielä tiiviimmäksi ja niin, että huomio on vain siinä, vaikka vierestä vilistäisi 5 kissaa ja 10 lintua, työnsarkaa siinä tulee vielä olemaan, mutta pikkuhiljaa. hurjasti se on parantunut jo viikon aikana, kun oon mahdollisimman paljon ottanut vasemmalla kädellä liikettä ja namihäiriötä kontaktin aikana.

Lue lisää...

Kis(s)apentuvalkka 2; onnistumisia, oivalluksia ja epätoivoa

Oli taas kivat ja oivaltavat treenit, miten tunnin aikana voikaan oppia niin paljon lisää. Mutta kyllä, hetkittäin myös sitä kuuluisaa epätoivoa tuli tunnettua. Siitä en huolestuis, niinku joku viisaampi on kertonut - ilman virheitä ei vaan voi oppia. Tajusin hyvän pointin viime maanantain valkassa liittyen häiriöihin ja mun omiin reaktioihin. Täytyy myöntää, että meidän isoin haaste varmasti. Niinkuin meidän kouluttajakin tuumasi, Freya on herkkä koira sen suhteen, että se näkee kaiken ja reagoi kaikkeen. Se oikeasti huomaa pienimmänkin oksan rapinan, hajun tai liikkeen - tapahtui se sitten metrin päässä tai kauimmaisena näköpiirissä ja se vaikuttaa hirveesti sen keskittymiseen. Tällähetkellä ulkona siistein asia on linnut ja lintujen äänet. Se innostuu ihan hurjan paljon monesta asiasta, jos esimerkiksi treeneissä vieressä toinen kehuu innokkaasti omaa koiraansa, tai jos kentän vierustaa kävelee pari ihmistä innokkaasti puhuen tai nauraen. Mulla on paljon oppimista oman reagoimisen kanssa koska tietysti koira heijastaa siitä omaa käytöstään. Ei toki riitä, että tokovalmennuksessa itsessään on paljon uutta ja opeteltavaa, pitää mun ottaa todella paljon huomioon nuo asiat ihan ennen kaikkea.

Freyan kaveri Iines

• 

Valkka alkoi pienellä teoriaosuudella istumisesta. Istumisen korrekti suoritus, mitkä asiat merkitsee ja mitkä on omat vaatimukset. Samat asiat vaikuttaa ihan jokaisessa muussakin liikkeessä.

• tekniikka, etu- vai takapainotteinen istuminen, päätä kumpaan tähtäät.
• vauhti
• kontakti, huomio ohjaajassa, ei vilkuilla ympäriinsä - meillä varsinkin tässä harjoteltavaa, kun käskyn kesto on pidempi
• latenssi, aika käskysanan ja toteutuksen välillä, istuminen itsessään voi tapahtua nopeasti mutta tapahtuuko se heti vai viiveellä.

Meidän treeni alkoi sillä, että leikitin freyaa ja yritin saada sitä vain keskittymään tekemiseen muiden koirien sijaan, alku varsinkin on vieläkin kova paikka ylisosiaaliselle aussielle, kun se haluaisi vaan muiden luo ja tietysti aina alkuun kierrokset nousee nollasta sataan kun se näkee toiset koirat. Onneksi keskittyminen paranee loppua kohden. Malttoi hyvin leikkiä ja teki tosi hyviä irrotuksia. Siitä jatkettiin istumisen treenillä, kontakti pysyi yllättävän hyvin. Sitä vaikeutettiin käsien ja jalkojen liikkeellä ➡ ylimääräinen liike ei saa vaikuttaa ja koiran pitää tottua heti siihen että liikettä tapahtuu. Ollaan harjoiteltu ja pentu hyvin sietää sen, että kävelen sen ympärillä tai olen selkä siihen päin. Sitten liikkeestä käsky ja koiran istuttava samalla kun itse liikkuu, ihan ok, liikuin hitaasti ja pari hyvää istumista tuli. Sen jälkeen vielä peruutettiin, pyydettiin istumaan ja jatkettiin vielä itse peruuttamista. Se meni kanssa ihan hyvin, tajusi pointin mutta vähän hämmentyi liikkeestä. Korjasi hienosti ekan kerran jälkeen kun täytyi toistaa käsky joten kehusana mutta ei palkkaa ➡ kun liike meni kerrasta läpi ➡ kehusana ja palkka.

Käytiin läpi myös ärsykekontrollia, siinä asiassa ei meillä ole vielä kiire pidemmälle, mutta hyvä oppia jo nyt jotta myöhemmässä vaiheessa helpompi vaikeuttaa, tärkeä asia. Lisäksi takapään käyttöä käännöksissä vasempaan. Seuruu imutuksessa meillä sujuu ja Freya tekee käännöksetkin niin hienosti. Kotosalla seuruupätkät ilman imutuskättäkin onnistuu hienosti kontaktissa tarjoamisen kautta.

Harjoiteltiin koiran takapään käyttöä niin, että seisoin koira sivulla ja otin askeleen jotta se nousee seisomaan, käden liikkeen avulla koiran piti peruuttaa mun taakse niin, että peräpää meni edeltä ja se oli poikittain mun takana. Liikkeen tarkoitus on 90asteen käännös vasempaan ilman omaa kääntymistä, sen voi ottaa mukaan myöhemmin kun liikerata sujuu koiralta.

Oon onnellinen, että meillä on hyvä kouluttaja ja mahdollisuus jatkuvaan valmennukseen. Ei tosissaan ole itsestäänselvyys sellaisen pennun kanssa tekeminen, mitä Freya on. Onhan se välillä vaikeaa, kun on pentu joka niin vahvasti reagoi kaikkeen. Hirveästi on tehtävä töitä jotta samat asiat mitkä meillä sujuu kaksin, sujuisi myös edes jollain tasolla keskellä kaikkea. Pikkuhiljaa, armollinen pitäisi olla ja itse oppia oikea tapa toimia kaikissa tilanteissa, olla rauhallisempi ja antaa vain olla ja koiran tulkita tilanne vaikka tehtävä kuinka keskeytyis. Freyalla on niin superhyvä moti tehdä, se tekee kyllä kaiken täysiä ja ilolla. Ja tietysti mulle on ok koiran supersosiaalisuus, aktiivisuus ja mielenkiinto kaikkea kohtaan, mielummin niinpäin kuin se, että käsissä olis jotenkin flegmaattinen koira.  Varmasti vielä joskus se sama tekeminen saadaan sujumaan vaikka ympärillä olisi mitä :)

Kotiläksynä treenaillaan opittuja asioita ja niiden lisäksi pitäis entistä enemmän tehdä rauhoittumista muuallakin kuin kotona tai autossa, mainiostihan se siellä sujuu, mutta kun paikka on uusi ja vireystila valmiiksi korkeella meinaa Freyan olla vaikea pitempää aikaa rauhokseen tai odotella häkissä. Täytyy tietysti aloittaa vieraassa paikassa harjoittelu nollasta. 

Lue lisää...