Yksivuotias Freya

Huonosti on tullut blogiin kirjoteltua tai kuvia otettua tämä talvi, 1 v. synttäreiden kunniaksi kumminkin teki mieli tulla vähän päivittämään. Vuosi on menny ihan hurjaa vauhtia, niinku ne aina menee, mutta joka kerta sitä vaan ihmettelee. 1 vuotias Freya on hyvin pentumainen ja aikuistumisen merkkejä ei kyllä vielä ihan hirveästi ole nähtävissä. Mutta ei vielä tietysti tarvitsekkaan, teinimäisyyttä senkin edestä. Yleisesti ottaen Freya on edelleen rauhallinen ja niin kiitollinen saa olla, että vaikka on vilkas ja aktiivinen koira niin sen pää kestää todella hyvin rauhallisempia jaksoja mitä nyt on joulunpyhien aikana ja jälkeen ollut treenirintamalla. Hallille mennessä sen toki ainoastaan huomaa jos on ollut taukoa kun se on sitten niiiin sairaan siistii, mutta helpottuu taas kun saadaan sekin homma normaalisti arkeen mukaan.

Ainut tapa mikä nyt on teini-iän draamailun mukana tullut on asioille pöhiseminen ulkona, joskus ihmisille, koirille ja joskus postilaatikolle tai mille milloinkin mitä oikeasti ei normaalisti edes kytätä, lähinnä pimeällä ja silloinkin oikeastaan jos joku tulee yllättäen eteen. Pari viime viikkoa on ollut jo parempi kun ollaan kiinnitetty asiaan erityisesti huomiota ja uskon, että tapa siitä pikkuhiljaa hiipuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Veikkaan, että tuleva vuosi saadaan puuttua erinäisiin ei-niin-toivottuihin tapoihin viimevuotta enemmän, kun luonnetta ja iän tuomaa uhmaa tuntuu tulevan esiin vähän enemmän. Kiltti ja maailman paras koira se silti onneksi on ja nuokin asiat on niin pieniä siihen kaikkeen hyvään verrattuna mitä Freya on. Humoristinen, kiltti, fiksu, elämäniloa täynnä, se rakastaa kaikkea niin täysiä ja epäilemättä, että siitä saisi moni ottaa mallia. Aamut etenkin on parasta aikaa varmaan meistä molemmista, se rakastaa makoilla kylki kyljessä, saa pusuhepuleita ja kiehnaa sydämen kyllyydestä. en tiedä voiko päivä paremmin edes alkaa.

Vuosi sinänsä on lyhyt aika, mutta hurja matka ollaan tultu siitä kun jännitti pentueen syntymää, siitä kun ne oli kaksiviikkoisia marsuja, tai siitä kun hain Freyan Aijan luota kotia ja ulkona viimehetken juttuja jutellessa se käperty mun jalkoihin ihan kuin sanoen, että sun luokse minä tuun. Ihanaa syntymäpäivää myös sisaruksille näin jälkikäteen vielä kerran, maailman parhaat Final Fantasyt.