Samaan aikaan viimevuonna

Sain Venlan blogista idean laittaa myöskin vähän vanhoja kuvia Freyasta noin vuoden takaa ensimmäisistä päivistä ja viikoista, tuleehan siitä tälläviikolla tasan vuosi kun meidän yhteinen elämä alkoi. 9 Maaliskuuta  2017 kotiutui vihdoin se pieni rääpäle mistä olin niiiin monia vuosia haaveillut. Vaikea uskoo että siitä on vasta vuosi. Tuntuu, että Freya olis ollu mulla aina.

Freyan ekat päivät kotona ❤️

Tämä ja alempi kuva C Aija Tanskanen

Parhaita kavereita syntymästä saakka, ihanaa kun sisarukset on saanut saman asuinpaikan vuoksi pysyä tiiviisti kavereina

Freya 14 vk 

Ensikosketus treenileluihin, niin pieni ja tietämätön tulevasta urakasta :D

 

En tiedä, onko mikään tehnyt mua enemmän onnelliseks. Niin paljon hyvää tuo pieni eläin on tuonut pelkällä olemassaolollaan

Lue lisää...

tiedostamisesta toimintaan ja tuloksiin.

Meillä oli tovi sitten töissä myyntikoulutus, jossa puhuttiin yleisesti asiakaspalvelusta ja itsestä asiakaspalvelijana, kuulen -> ymmärrän -> sisäistän -> teen. Itse koulutus ei tietenkään oo nyt aiheena, mutta törmäsin instagramissa Dolon haasteeseen; paremmaksi koirankouluttajaksi 31 päivässä (linkki). Rupesin ajattelemaan asioita ja musta on aina mielenkiintosta miettiä vähän syvällisemmin omaa tekemistä, tuo haaste kuulostaa mielenkiintoselta ja varmasti hyödylliseltäkin toteuttaa. Ensimmäisen päivän aiheena oli miettiä omia tottumuksia, koulutusprosessia kokonaisuudessa ja omia vahvuuksia sekä heikkouksia. Tuon myyntikoulutuksen avainsanat sopii tavallaan mainiosti myös koiran kouluttamiseen, omaan toimintaan kouluttajana ja koko prosessiin siinä. 

Koulutusprosessissa varmasti kaikki kuulee ja ymmärtää sen oman tekemisen, mitä pitäis tehdä, miksi ja milloin. Meille opetetaan miksi asiat tehdään niinkuin ne tehdään ja mitä niistä seuraa. Millä toiminnalla me saadaan haluttu käytös ja miten me sitä vahvistetaan. Ymmärretään, että täytyy tehdä näin jotta tietty asia tapahtuu. Se onkin helpoin osa koko prosessissa, ainakin mulle. 

Ymmärtämistä seuraa asian sisäistäminen, sisäistäminenkin on vielä helppoa. Riippuen hieman asiasta, jotkut menee helpommin ja toisia täytyy vääntää hieman rautalangasta. Jotta koiralle pystyy mitään opettamaan täytyy ohjaajan ensin sisäistää asia mitä tullaan opettamaan. Teen; kaikki ne asiat mitä on prosessoitu pään sisällä tuodaan käytäntöön, tekeminen on ainut asia joka vie eteenpäin, se on se asia mikä tuottaa halutun käytöksen. 

Ihmismielelle varmasti se vaikein kohta onkin se itse tekeminen, oli asia mikä tahansa. Mutta kaikissa asioissa kiteytyy jollain tapaa sama pointti mikä on mulle itselle aina haaste, mä sisäistän, että täytyis suunnitella meidän treenit paljon paremmin. Mieluiten joka viikolle omansa ja ne täytyisi jaotella paljon laajemmin. Mutta kuinka ollakkaan se ei aina pääse siihen tekemiseen saakka.

Pohdi koulutusprosessia ja arvioi tottumuksiasi

Mää koen itteni suhteellisen avoimena ja motivoituneena koiran kouluttajana ja ohjaajana. Kaikki on tietysti uutta ja jännää, on palo oppia kokoajan lisää. Oli kyseessä toko tai ihan tavallinen koira-arki. Otan vastaan jokaisen tiedon ja neuvon mitä vaan annetaan, tuon ne käytäntöön ja koetan pyrkiä kohti tavotteita - silti tehden hetkessä, ei saa kuitenkaan liikaa jumittua siihen tiettyyn tavoitteeseen tai päämäärään, kun nekin on asioita mitkä voi muuttua ja varmasti muuttuukin kesken koulutusprosessin. Täytyy elää hetkessä missä on ja tehdä sen tilanteen mukaan mikä on.

Mulle kompastuskivi on se paikallaan junnaaminen - jää liikaa kiinni apuihin. Saatan keskittyä yksittäiseen asiaan niin paljon, että kokonaisuus kärsii ja sitä kautta kehitys hidastuu. Myös mun omassa toiminnassa ja vartalon hallinnassa on petrattavaa, välttämättä en edes aina ajattele mitä teen. Millä kädellä palkkaan tai sanoinko oikeen palkkasanan vai sanoinko sitä edes ollenkaan, niinkuin alusta asti on opetettu ja opittu, miksi en? Vaatii ihan hurjasti töitä ajatella kokonaisuutta ja jokaista pientä palasta mitkä prosessissa merkkaa. Onneksi se on silti ihan opittavissa oleva asia alkaa myös tiedostaa ne minimaaliset asiat jotka kuitenkin vaikuttaa paljon. Onneksi on huippu koutsi ja treenikaverit, kun ulkopuolinen huomaa jotain mitä itse ei tiedosta, sitä kautta rupeaa asiaa sisäistämään ja lopulta tuomaan se omaan tekemiseen jatkossa.  

Omia vahvuuksia ja heikkouksia on ihan hyvä miettiä ääneen, koska ne tiedostamalla on taas astetta helpompi treenikentällä puuttua niihin. Tässä vaiheessa sitä kyllä välillä tuntuu kun on niin kokematon, että niitä heikkouksia on hyvinkin pidempi liuta ja aina ei tietysti omakaan järki juokse yhtä kovaa kuin koira, vaikka kuinka yrittäis. Mutta ehkä sitä on kuitenkin jotain tehny oikein kun koira on kumminkin kaikkeen nähden tuossa pisteessä, että sitä kehtaa tokokoiraksi kutsua. :D

Lue lisää...

Elämää yksivuotiaan kanssa

Ihan oon unohtanu kirjottaa meidän FF-pentueen 1 v. juhlista joita vietettiin osalla laajennettua kennelporukkaa syömisen, treenien ja uimisen merkeissä. Vähän siis vielä siitäkin päivästä.

Ensiksi suunnattiin koirauimala Aquabarksiin. Synttäreille pentueesta pääsi osallistumaan 2/4, napattiin siis Venla ja Vilppukin kyytiin, pienet koirat eivät osanneet aavistaakkaan mihin joutuvat. Ollaan käyty uimalassa kerran aiemmin kun pennut oli vielä pikkusia joten yhtään ei osannut odottaa miten paljon uimala jännittäisi vaikka Freyastakin kuoriutu aika vesipeto loppukesää kohden. Freyasta rampilla oli vähän jännää, mutta kun huutelin altaan toisella laidalla se uskaltautu lopulta alas veteen, pari ekaa kierrosta oli vähän ihmettelyä, mutta kyllä siitä huomasi, että se on uinut ja uimatyyli sillä on niin hieno ja rauhallinen kunhan alkushokistaan pääsi yli :D Vaikka se näyttikin lähinnä väkisin uitetulta rotalta niin luulen, että se tykkäsi pitkästä aikaa polskia.

Seuraavaksi suunnattiin parin mutkan kautta Keski-suomen kennelkerhon tiloille mistä oltiin vuokrattu halli pariks tuntia omaan käyttöön. Vähän etukäteen jännitti pystytäänkö me treenaa isolla ja osaksi  Freyalle uudella porukalla yhtä kivalla fiiliksellä mitä nyt treenit on menny, jotenkin olis tuntunu kurjalta jos se hyvä flow ei olis ollut mukana matkassa kun pitkästä aikaa päästiin kennel porukalla touhuaa. Kuitenkin Freya tuntu suhteellisen rennolta. väsyneeltä se ei juuri vaikuttanut vaikka oltiin tokoiltu jo aamulla vähän itsenäisesti, vajaan tunnin verran saatiin hyvin tehtyä. Ensiksi otettiin minuutin paikkamakuuta porukalla, ei edes yrittänyt nousta mistä oon ylpeä. Hävettävän vähän tulee paikkista treenattua porukassa, ajottain vilkuili ympärilleen, mutta haki silti kokoajan kontaktia. makuun jälkeen otettiin vielä istuvalteen, mitä ollaan treenattu vielä vähemmän, pitäisi muistaa jatkossa. Siitä se kerran nousi kun vieressä oleva Mauri aiheutti hieman liikaa häiriötä katseellaan Freyan herkkään sieluun. Muuten me tehtiin seuruuta samalla kun muut teki ympärillä omia juttujaan. Niin tyytyväinen Freyan tekemiseen mun kanssa, seuruu alkaa tuntumaan vihdoin super kivalta ja mieltä lämmitti, että se tuntui yhtälailla kivalta kaiken sen häiriön keskellä, mitä yksin hallilla tehdessä.  Pari tuntia meni nopeasti syödessä, kuvaillessa ja höpistessä. Kiva tehdä sitä mitä rakastaa niin mahti porukassa, ei sitä varmaan enempää vois koiraihminen toivoa.

Hallin jälkeen vietiin koirat lepäämään kun ihmisporukalla suunnattiin vielä Green Egg ravintolaan syömään. Oli muuten hyvä kokemus sekin. 

Mites elämä muuten yksivuotiaan teinikoiran kanssa sitten sujuu? Tämän hetkiset fiilikset on, että ei juuri (ainakaan vielä) kummemmin kuin ennenkään. Se ainut isoin muutos tässä teini-iässä minkä kanssa ollaan saatu etenkin loppuvuodesta ja vielä vielä alkuvuodestakin olla tarkkana, mistä jo oonki kertaalleen kirjottanut, on pöhiseminen mitä ihmeellisimmille asioille, koirille tai ihmisille. Etenkin pimeällä. Jokseenkin huvitti aina kun noin hyväntahtoisesta eläimestä lähtee niinkin totinen murinaörinähaukku. Hetken aikaa hihnalenkkeily oli lievää tuskaa ja itseä turhautti hirveästi, kun edes parin minutin pissatuksesta ei pystynyt kertakaikkiaan nauttimaan, kun sai olla silmät joka ilmansuunnassa ja valmiina siihen jos Freya sattui mörköilemään ties mille. Mutta asiaanhan ne nuokin kuuluu ja sen kanssa täytyy elää, nyt ollaan jo voiton puolella ja nämä mörköilyt on ainakin tältä erää huomattavasti vähentynyt ja kahdenkeskiset hihnalenkkeily on jopa rentouttavaa suurimmaksi osaksi. Se on yhä enemmän kuuliainen ja ohittaa muutkin kanssaliikkuvat yhä nätisti. Varmasti tuon mörköilyn aikainen tehotreeni on auttanu osakseen asiaa. Muiden kanssa Freyan uhmakkuuden huomaa vielä, mun kanssa se tietää säännöt eikä enää juurikaan yritä perseillä satunnaisia kertoja lukuunottamatta, mutta kun hihnan päässä on vieras niin se kyllä käyttää samantien tilaisuuden ja kokeilee rajojaan minkä kerkeää. Jännä nähdä mitä vuosi tuo tullessaan, etenkin seuraavat juoksut ja kaikki se muu hormonimyllerrys nuoressa koirassa, onneksi siitä ei ihan hetkeen ole totista aikuista tulossa. ;)
Muuten arki rullaa normaalisti, me ollaan täysillä nautittu viimepäivien auringosta ja siitä että pian taas kevät koittaa.

Lue lisää...

Aamutokoilua; seuruun käännöksiä ja ruutua

Pitkästä aikaa treenipäivittelyä omatoimitokoilusta, lähdettiin aamusta hallille vaikka kieltämättä pimeeseen ja kylmään herääminen ei aina houkuta, varsinkaan kun auto on lumen peitossa jääkylmänä. Mutta onneks mentiin, kivat treenit ja molemmilla oli mielentila tosi hyvä. Viereisellä kentällä oli joku aksaamassa ajoittain hyvinkin äänekkäästi ja oli mukava huomata miten toisten tekeminen ei kiinnostanu teinikoiraa lainkaan vaan se pystyi keskittymään hyvin meidän juttuun.

Suunnitelmana oli seuruussa käännökset, etenkin oikealle. Ollaan nyt pari päivää työstetty sitä ensin jakkaralla ja paikoilteen, oikeestaan ekaa kertaa kunnolla nyt kun ensin saatiin vasemmalle käännökset toimimaan. Vasemman oppimisen jälkeen koin pientä turhautumista vaihteeksi, kun tuntu että koko seuruu levis ja Freyan paikka väljyynty ja takapää toimi vähän liiankin hyvin - ennakoi vasemmalle menoa, hiottiin sitten taas tovi pelkkää suoraan menoa, nyt kun otettiin myös oikea mukaan niin se tuntuu jo suurimmaks osaks tosi kivalta. Tykkään niin paljon Freyan ilmeestä ja fiiliksestä. Paljon saa vielä hioo etenkin pysähdyksiä ja sitä että seuruu pysyy kasassa vaikkakin noi käännökset on nyt niin kivoja että koira vois vaan pyöriä itsensä ympäri koko ajan. Toinen mihin oikeesti vois kanssa kiinnittää huomiota on se oma oleminen, siis miten sairaaan vaikeaa se on kävellä normaalisti ja katse ylöspäin.. ehkä se sieltä tulee kun saa muut asiat toimimaan ja pystyy keskittyä vähän enemmän itseen.

Alapuolella videoo missä tietysti vaan ne parhaat pätkät :D vaikka onnistumisprosentti oli tän päivän treeneissä superi - ei toki ilman epäonnistumisia, pariin otteeseen lähti liikaa keulimaan tai ennakoi kääntymisiä, mutta hyvin se korjaa ja tajuaa kyllä idean kun ei sitä palkkaa tipukkaan.

Toisena otettiin ruutua. Ollaan treenattu kosketusalustaa ja loogista oli ottaa se mukaan kun ruutu tuli kuvioihin. Muutamia kertoja ollaan nyt sen avulla tehty ja tänään otin kokonaan pois, kerran pysähtyi ihan ruutunauhan eteen. Pyysin pois ja lähetin uudelleen jonka jälkeen oli ihan super! Tajuaa mitä pyydetään ja teki kivalla mielentilalla. Malttaa hyvin pysähtyä odottamaan palkkaa kun pikkuhiljaa oon ottanut kestoa lisää, oli ihan pakko pari vikaa kertaa kokeilla myös maahanmenoa ruudussa, teinikoira ansaitsi superpalkan.

Kaiken välissä treenattiin sitten vaan odottamista käy siihen käskyllä, kun puuhasin omia tai rakensin tehtäviä, Freya malttoi hienosti. Mielentilan kanssa saadaan kyllä usein painia koska noin reagoivalla ja kiihtyvällä koiralla se vaikuttaa super paljon siihen tekemiseen, mutta on kiva huomata että kun mieli on oikea niin hommat sujuu niinkuin pitää, kunhan sitä vaan saa työstettyä niin pikkuhiljaa se sama tekeminen on myös vaikka ympärillä oliskin niitä hurjan kiihdyttäviä asioita. Huomenna aamusta suuntana taas haukkuvaara kaverin kera ja suunnitelmana olis ottaa eteentuloissa sen oikean paikan ja suoruuden hakemista, paikkamakuuta ainakin lopuksi ja maahan-istu vaihtojen tekniikkaan nopeutta ja siihen oikean vireen löytämistä. Täytyy ehkä taas videoida treenit jos kenttä on tyhjä, niin hyödyllistä on katsoa omaa tekemistä. 

Perjantaina myös juhlistetaan emppisporukalla Freyan ja sisarusten 1 v. synttäreitä vähän jälkikäteen. Päiväsellä käydään Aquabarksilla uittamassa koiria jonka jälkeen suunta hallille missä treenataan omia juttuja ja mahdollisesti yhteistä kivaa tekemistä. Illemmalla pääsee koirat kotiin lepäämään ja ihmisporukka jatkaa johkin syömään. Kiva päivä siis tiedossa!

Lue lisää...

Yksivuotias Freya

Huonosti on tullut blogiin kirjoteltua tai kuvia otettua tämä talvi, 1 v. synttäreiden kunniaksi kumminkin teki mieli tulla vähän päivittämään. Vuosi on menny ihan hurjaa vauhtia, niinku ne aina menee, mutta joka kerta sitä vaan ihmettelee. 1 vuotias Freya on hyvin pentumainen ja aikuistumisen merkkejä ei kyllä vielä ihan hirveästi ole nähtävissä. Mutta ei vielä tietysti tarvitsekkaan, teinimäisyyttä senkin edestä. Yleisesti ottaen Freya on edelleen rauhallinen ja niin kiitollinen saa olla, että vaikka on vilkas ja aktiivinen koira niin sen pää kestää todella hyvin rauhallisempia jaksoja mitä nyt on joulunpyhien aikana ja jälkeen ollut treenirintamalla. Hallille mennessä sen toki ainoastaan huomaa jos on ollut taukoa kun se on sitten niiiin sairaan siistii, mutta helpottuu taas kun saadaan sekin homma normaalisti arkeen mukaan.

Ainut tapa mikä nyt on teini-iän draamailun mukana tullut on asioille pöhiseminen ulkona, joskus ihmisille, koirille ja joskus postilaatikolle tai mille milloinkin mitä oikeasti ei normaalisti edes kytätä, lähinnä pimeällä ja silloinkin oikeastaan jos joku tulee yllättäen eteen. Pari viime viikkoa on ollut jo parempi kun ollaan kiinnitetty asiaan erityisesti huomiota ja uskon, että tapa siitä pikkuhiljaa hiipuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Veikkaan, että tuleva vuosi saadaan puuttua erinäisiin ei-niin-toivottuihin tapoihin viimevuotta enemmän, kun luonnetta ja iän tuomaa uhmaa tuntuu tulevan esiin vähän enemmän. Kiltti ja maailman paras koira se silti onneksi on ja nuokin asiat on niin pieniä siihen kaikkeen hyvään verrattuna mitä Freya on. Humoristinen, kiltti, fiksu, elämäniloa täynnä, se rakastaa kaikkea niin täysiä ja epäilemättä, että siitä saisi moni ottaa mallia. Aamut etenkin on parasta aikaa varmaan meistä molemmista, se rakastaa makoilla kylki kyljessä, saa pusuhepuleita ja kiehnaa sydämen kyllyydestä. en tiedä voiko päivä paremmin edes alkaa.

Vuosi sinänsä on lyhyt aika, mutta hurja matka ollaan tultu siitä kun jännitti pentueen syntymää, siitä kun ne oli kaksiviikkoisia marsuja, tai siitä kun hain Freyan Aijan luota kotia ja ulkona viimehetken juttuja jutellessa se käperty mun jalkoihin ihan kuin sanoen, että sun luokse minä tuun. Ihanaa syntymäpäivää myös sisaruksille näin jälkikäteen vielä kerran, maailman parhaat Final Fantasyt. 

Lue lisää...

vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.

.

Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 

Lue lisää...