ensimmäinen viikonloppu Ähtärissä

Perjantaina siis pakkasin koiran ja kamat autoon ja suunnattiin nissanin nokka kohti etelä-pohjanmaata. Olin oottanut tätä viikonloppua ihan ylipaljon koska ekaa kertaa kaikki lähimmät kaveritkin näkis pennun ja toisinpäin. Aluksi hieman stressasin sitä, että onkohan nyt liikaa kaikkea häppeninkiä parissa päivässä, mutta nyt kun miettii niin ihan turhaan pelkäsin, että Freya jotenkin stressaisi kaikkea tätä uutta. Jos joku niin se on varmaa, että tuo ei mikään herkkis ole :D 

Perjantaina nähtiin ekaa kertaa Iida ja Iines koira, jonka kanssa edellisen postauksen leikkikuvatkin on. Iines on aluksi hieman epävarma uusien koirien kanssa ja pitää ääntä, mikä sitten toi Freyalle vähän epävarmuutta alkuun eikä ne oikeen osannut ihan samalla seisomalla olla toistensa kanssa, mutta kun lauantaina lähdettiin pidemmän kaavan mukaan ulos ja kuvailemaan niin heti näki, että ne piti toisistaan, paini ja juoksenteli kuin vanhat tutut.

Perjantaina käytiin myös kylässä Pauliinalla jolla on vanhaenglanninlammaskoira Sirkka. Iso ja karvainen mutta ehkä maailman kiltein koira. Hieman huvitti, kun raukka pentu ei alkuun huomannut sirkkaa ja kun he tulivat ulos hämärään vastaan niin säikähti vähän kun huomasi sen. Alkujärkytyksen jälkeen iso koira vaikutti Freyasta oikein mukavalta ja leikkiin olis halunnut molemmat ryhtyä. Sirkan kanssa tutustuminen oli hieman rauhallisempaa ja ehkä nopeampaa, kun se itse oli hiljainen ja rauhallinen niin se toi sitten pennullekkin varmemman olon heti.

Tavattiin myös perhoskoira Tifiä joka on hieman äkeemmän puoleinen narttuja kohtaan, eikä siedä liian lähelle tulemista. Oli silti tosi hieno huomata, että vaikka pariin kertaa kersallekkin ärähdettiin ja käskettiin kauemmaksi, niin se ei alistu tai ole häntä koipien välissä-meiningillä. Se toimii tosi rohkeasti muiden kanssa eikä alkujännityksen tai säikähdyksenkään jälkeen jää päälle mitään paineita. Kenenkään kanssa ei tapella ja vaikka tuon ikäisen pennun pitää vielä opetella käytöstapoja leikkiessä ja yleisessä olemisessa vieraiden koirien kanssa, niin kyllä sai taas ylpeä olla. Ihmiskontakteista on varmaan turha edes mainita, tuolle kun ei ole väliä onko se vastaantuleva tuntematon mummo tai joku mun hyvä ystävä - kaikki on ihania ja kivoja :D

Majailtiin tää viikonloppu meillä kotikotona, missä asuu Tikru-kissa. Vaikka se on elänyt yli puolet elämästään koiran kanssa niin Freya on ensimmäinen pentu kuka sen kanssa on näinkin pitkään ollut saman katon alla ja täytyy sanoa, että yllätyin kummankin käytöstä suuresti -  hyvällä tavalla. Heti ensinäkemältä kumpikaan ei sen suuremmin lähestynyt tai näyttänyt minkäänlaisia reaktioita, mikä on hyvä. Pikkuhiljaa ne silmäili toisiaan ja nyt on jo muutaman kerran nuuskineet nenät vastakkain. Vaikka Freya osaa olla raisu toisien koirien kanssa ja pyytää niitä paljon leikkimään niin kissan kohdalla se on tosi lunki, se ei hyöki eikä juoksentele sen perään eikä sen takia kissallakaan ole ollut tarvetta nostella karvoja tai pitää ääntä. Se on oikeastaan todella rennosti pennun kanssa vaikka on vanha ja pidempään elänyt ilman koirakaveria. Yöt nukuttiin silti varmuuden vuoksi ovi kiinni ja eläimet eri puolilla. Pariin kertaan on saanut muisuttaa, että kaikkea ei tarvitse maistaa tai ottaa suuhun. Ollaan eilen ja tänään käyty metsässä ja pellolla tunnin verran ulkoilemassa, saatu nauttia ihanasta kevätilmasta ja auringosta. Ollaan käyty myös Tuurin Mustissa & Mirrissä ja löydettiin pennulle Rukan heijastinliivi vielä kevääksi, kun illat on tosi pimeitä ja kun koirakin on musta niin on hyvä olla joku turva silläkin. Hintaa olin vain 8 euroa kun Rukkaa oli sopivasti puoleen hintaan. Pentupaketissa oli lahjakuponkeja joten lunastettiin ne myös samalla. Hirveästi tekisi mieli jäädä tänne ja jatkaa vapaaviikonloppua pidempään, mutta velvollisuudet ja keski-suomi kutsuu.