Tutkimusmatkailua Äänekoskella

Vielä viimeviikolla valittelin miten ärsyttävää on, kun ei tunne kaupunkia eikä tiedä parhaita paikkoja koiran kanssa liikkumiseen jos alkaa perus kävelytiet maistua puulta, en edes tiedä missä täällä on pururata (:D) helpostihan senkin saisi selville, mutta pointti varmaan tuli selväksi. Noh, kysyvä ei tieltä eksy ja sain vinkkejä muilta koiraihmisiltä ihan huikeista paikoista missä voi koiran kanssa mennä vapaana tai hihnassa. Viime keskiviikkona otettiin Freyan kanssa neuvosta vaari ja lähdettiin kohti Suolahtea, tuota pahamaineista sivukylää. Jos Äänekoski on mulle vielä vieras niin vielä vieraampi on Suolahti. Navigaattorin avulla me kuitenkin löydettiin Sirkkaharju. Paikanpäälle ajoi n. 15 minuuttia, eli ei ollenkaan paha. Ekana vastaan tuli eläinten hautausmaa jonka luona oli iha pakko käydä, täytyy sanoa, että kauniimpaa hautuumaata eläimille en oo nähnyt. Hoidettu ja ilmiselvästi rakkaudella pidetty. 

Jatkettiin kohti hiekkakuoppia ja sirkkalampea. Ihanaa metsää ja leveää tietä missä oli kelkoilta ja mopoilta ajo kielletty. Suosittua lenkkeilyseutua koiraihmisille ja Freyakin sen huomasti, koska aika-ajoin katosi korvat päästä, niin kivoja hajuja kaikkialla mitkä ihan tyystin vei huomion.

Toinen paikka missä käytiin eilen ekan kerran oli Äänemäki, yksi reitti lähtee ihan laskettelumäen kupeesta pikkuisena tienä josta haarautuu monia eri polkuja. Eilen mentiin mäen päälle kovalantien kautta. Sieltä näki kauas ja maisemat oli kyllä hienot. Mutta kyllä siinä kovempaakin rallikuskia olis hirvittänyt ajella sitä jyrkkää ja pitkää mäkeä autolla ylös.. Puolessa välissä meinasin luovuttaa ja valua takaisin, ihan kaameeta peilijäätä ja uraa koko tie. Kyllä oli nissani taas koetuksella. Ensikerralla viisaampi ja suosiolla jättää auton alas niin kauan kunnes on sulaa :D Äänemäen alapuolella kiertää metsäpolkuja ja maastopyöräreittejä pitkin poikin, niitä on kiva kierrellä. Metsä on aukeeta ja hankikanto kelillä siellä voi oikeastaan käppäillä ihan missä huvittaa, kun ei upota. Tuota kovalantietä kun ajelee eteenpäin niin löytää kuulemma hyvän uimapaikan koirille, se täytyy kyllä korkata kun jäät lähtee ja ilma lämpenee. Mitä ilmeisimmin Freya on vesipeto ainakin vesikupilla leikkimisen huomioon ottaen.. Oon huomannut, että yli puolet siitä ei päädy pennun suuhun vaan tassujen kautta lattialle.

Freya haluaisi olla pystykorva

Vielä on paikkoja täälläkin suunalla missä täytynee käydä heti kun liikenee aikaa ja aurinkoa. Vaikka täällä ei niitä rallattelu peltoja olekkaan mitä taas pohjanmaalta löytyy, niin sitäkin hienompia ja parempia lenkkipolkuja ihanien metsien keskellä. Yks parhaista asioista tässä koira-arjessa on se, kun saa kirjaimellisesti istahtaa keskellä metsää ja nauttia auringosta, leikkiä pennun kanssa ja vaan olla. Olishan se yksin aika tympeetä ja outoa istua lumihangessa tekemättä mitään.