heinäkuun viimeinen tokovalmennus

Eilen päästiin pitkästä aikaa hallille Ellin valvovan silmän alle. Kesäloma pois Jyväskylästä ja sairastelu on verottanut treeneistä ja hieman jännitti mitä pitkästä aikaa tulee isommassa porukassa treenaamisesta, aina tauon jälkeen tietysti saa vähän muistutella miten sitä pitäis käyttäytyä, ei sen puoleen, saa sitä itseäkin muistuttaa, että turhaan taas jännittää vaikka taukoa on ollu sillä hyvin meni. Käytiin edellisenä lauantaina hallilla omatoimisesti tekemässä 40 minuuttinen treeni työkaverin ja hänen koiran kanssa. Kokeiltiin me lopuksi myös dopoa ja aksakentällä putkea targetin avulla, kyllä Freya nautti :D Pitää jatkossakin ottaa pientä aivojäähdyttelyä treenien jälkeen niiden avulla. 

Alkuun Elli puhui meille treenien suunnittelun ja tavotteiden tärkeydestä. Hyvä muistutus itselle koska yhä saisi parantaa sitä omien treenien suunnittelua ja oikeasti kirjata ne tavoitteet joka kuukausi ylös. Pitää ottaa hankintaan ihan konkreettinen treenipäiväkirja koneen lisäksi jos se auttaisi pysymään ruodussa. On joskus vaikea hahmottaa miten realistisia tavotteet on ja millä aikavälillä kun kyseessä on eka harrastuskoira ja pentu ylipäätään. Tavoitteista oon silti ihan samalla linjalla ja ollut jo ennen koiraakin. Sitä kun haluaisi pärjätä ja päästä eteenpäin omien lajien parissa. Elli hyvin sanoi, että jos ei ymmärrä eikä tiedä mitä sielä EVL:ssä touhutaan, mitä siellä vaaditaan ja mitä se käytännössä on, ei pysty olemaan täysillä siinä treenissä kohti sitä tavoitetta mikä tietysti on se erikoisvoittajaluokka sitten joskus. Ilman tavotteita hommasta tulee helposti puoliksi tekemistä ja se tekeminen saattaa lopahtaa. Ne saattaa muuttua ja vaikka kahden vuoden päästä innostuis ihan eri lajista ja toko jää sivuun, se on ok. Se ei silti vaikuta tämän hetken tekemiseen. Hetkittäin välillä on tuntunut, että me ei edestä ja junnataan liikaa paikoillaan. Tietysti itse vois treenata enemmän ja yrittää itse kovemmin, ehkä mahtavin oivallus mitä on saanut tässä harrastaessa on se, että se mitä ei opettele sitä ei voi osata. Yllättävää eikö! ;) Vaikka viikko ja kuukausitavotteista puhuttiin, tärkeämpää on se, että jos tuntuu että joku asia ei suju. Sen treenaaminen aloitetaan heti muusta viis, ei ensviikolla vaan samantien. Viikkotavoitteet ei ole kiveen hakattu ja ne voi hyvin elää, tärkeämpää on tehdä eikä voivotella sitä että ei osaa. Onneksi on joku joka hakkaa nämäkin asiat tuonne pääkoppaan ja muistuttelee niistä aika ajoin.

Alotettiin tekeminen kontaktia hakien itse peruuttaen selkä edelläpäin koira seuraten ja palkkaus aina kun oli kontaktissa. Elli vaikeutti tehden häiriötä vieressä huudellen ja muuten heiluen. Freya tunnin alussa jo teoriaosuuden aikana rupesi tarjoamaan perusasentoa ja kontaktitreenissään se ei aluksi meinannut tulla edessä vaan hipusi aina sivulle, pikkuhiljaa se kumminkin hoksasi jutun juonen. 

Toinen tehtävä oli palkkasana mistä meille on useampaan otteeseen puhuttu ja sen tärkeyttä painotettu. Lelulla ja namilla on hyvä olla palkkasana, meille se on ainakin ihan ehdoton lelun kanssa. Freyalla kun on hieman tapana hyökätä kiihtyessään kiinni leluun silloinkin kun ei saisi, oli siinä samassa sitten sormet mukana tai ei.. Tehtävänä oli lautanen maassa missä oli herkkua ja sitten omassa kädessä toinen herkku, koira istutettiin odottamaan kauemmaksi ja vuorotellen sanottiin käsky "Palkka" tai "jes". Meillä "jes" on nami ohjaajan luona ja "palkka" on nami targetilla joka oli hieman kauempana ohjaajasta, riippuen osaamisesta. Ekalla kerralla Freya karkasi lautaselle vaikka käskynä oli jes, mutta sen jälkeen se tajusi mitä pyysin ja teki todella hyvin, ei edes vilkuillut lautaselle. myös toisinpäin tehtävä sujui hienosti. Katsottiin myös seuruuta ja sitä missä vaiheessa ollaan menossa. Sen kanssa oon tuskaillut siinä, kun imutuksessa piraija-aussie vie sormet mukanaan, mutta apu on ollut töistä ostetut puutarhahanskat, kyllä muuten auttaa! Meillä tavoitteena on saada lennokas ja ns. kaula ylöspäin seuruu. Variaatioita on monia ja sen tyylisuunnan mukaan tietysti katsotaan mm. palkkauskohta. Seuruut sujui hienosti ja saatiin hyvät ohjeet jatkolle. Freyalla on luonnostaan hieno askel ja tahti siinä, vielä se toki pomppii ja on epätasaista aika-ajoin, mutta sekin kuulemma tasoittuu jo sillä kun saa perusasiat haltuun. Treenattiin myös peilin avulla perusasennossa luopumista. Oma katse peilissä ja palkkausta aina kun koira oli kontaktissa vaikka namikäsi oli houkuttimena vasemmalla.

Hyviä vinkkejä saatiin myös perusasennon hiomiseen nyt kun se alkaa sujumaan ilman kummempia käsiapuja. Vaikka me ei mitään huimaa vauhtia olla vielä edistytty itse tokossa oon huomannut, että henkinen kasvu on sitäkin huomattavampaa ja tottakai luonnollisesti sitä tapahtuu mitä enemmän ikää tulee. Freyan keskittymiskyky on parantunut ja se tekee enemmän töitä mun kanssa vaikkakin välillä ympäristö herpaannuttaa, on sitä myös itse oppinut käyttäytymään koiran kanssa tilanteissa missä se kiihtyvyys on helposti nollasta sataan ja varmasti sekin vaikuttaa. Kaikista tärkeintä on, että tekeminen on kivaa. Niin oon onnellinen pikku-aussiesta jonka kanssa on ihana oppia. Maailman paras Freya.