Puolivuotias Freya

Yhdenlainen etappi taas saavutettu, kun ikää on puoli vuotta. Enää toinen samanmoinen pätkä ja se on jo vuoden ikänen. Pian saaki alkaa jännittää luustokuvauksia, hurjaa. Freyan painoa en oo hetkeen käyny punnitsemassa, mutta hyvin tuntuu kasvavan. Säkäkorkeus sillä on ollut nyt vajaan kuukauden verran 45-46 cm välimaastossa, kasvupatit vielä tuntuu jaloissa, mutta pieneksi taitaa jäädä. Eikä se kyllä haittaa, kompakti pikku-aussie on helppo kuljettaa mukana :D 

Luonteessa ei juuri ole kummempia muutoksia tullut, rohkea, sosiaalinen ja itsenäinen se on edelleen. Tosin ihan hullu mörköikä sillä on nyt vähän aikaa ollut päällä, milloin se haukkuu ihmisiä ja pelästyy kun lapsi yrittää rauhassa lähestyä vaikka ikinä se ei lapsiakaan oo pelännyt, päinvastoin. Tai milloin lenkillä näkyy ties mitä haamuja puskissa, vaikka ketään ei ole lähimaillakaan. On ollut hieman huvittava seurata, kun yhtäkkiä mitään ikinä pelkäämätön pentu säikkyy ties mitä, rohkea se silti on ja epäröimättä tutkii asioita, onneksi. Sisäsiisti Freya on ollut jo täysin kuukauden verran, ainahan se on osannut pyytää ulos ja isommat tarpeensa tehnyt aina. Mutta nykyään pidätyskykyä on jo sen verran, että edes aamulla herätessä ei ole mikään hengenhätä lähteä ulos. Nyt jo uskallan jättää matot työpäivien ajaksi lattialle. Viimeaikoina oon myös jättänyt rajaamatta kämppää mitenkään ja kengät ja muut normaalit asiatkin oon jättänyt tavallisille paikoilleen. Jotenkin nyt hampaiden vaihtumisen jälkeen on uskaltanut luottaa jo siihen, että se ei maistele asioita ja ei se sitä ole kyllä hetkeen tehnytkään. Kaksi kertaa on mun kenkä löytynyt sängyn päältä, mutta ilmeisesti sen oikea paikka on siinä. Yöt nukutaan myös hyvin jopa sen 7-8 tuntia, hieman vaihtelee, mutta keskellä yötä ei onneksi enää tarvitse heräillä jos en sitten ite herää siihen, kun pentu hyppää pois sängyltä tai muuten tepastelee.

Tasapainoinen ja suhteellisen rauhallinen aussie siitä kasvaa, toki se edelleen kiihtyy nopeasti ja reagoi herkästi, mutta kotioloissa se on kyllä ihan huippu tyyppi. Tai sanotaanko, että hyvin sopeutuva tyyppi. Sitä ei haittaa vaikka me ei juurikaan mitään erikoista tehdä pariinkaan viikkoon, ei hypi seinille vaan osaa rauhoittua, mutta sitten kun mennään niin ollaan täysillä mukana. Eri asia on sitten se toisten koirien kanssa rauhoittuminen, siinä luultavasti saadaan vielä tehdä töitä. Kissan kanssa ei ole nyt pidemmällä Ähtäri-lomallakaan ollut mitään ongelmaa vieläkään, ne voi hyvin jättää kaksin vapaaksi koko asuntoon. Tuntuu molemmat nauttivan kun on seuraa. 

Käväistiin viime torstaina parin kaverin kanssa helvetinjärvellä päiväretkellä. Lähdettiin 12 maissa päivällä ja kotiapäin lähdettiin viiden aikaan, oli mukava kiertää kaunista metsä- ja suomaisemaa, pitkospuut eikä portaatkaan ollut liian vaikeakulkuista koiran kanssa kun rauhassa meni. Voin suositella, joku kerta kyllä lähdetään yöksi asti johonkin päin suomea patikoimaan. Pakattiin pikkurinkkaan eväät ja muita tarpeita. Pysähdyttiin helvetinkolulle paistamaan makkaraa ja juomaan kahvit termarista, otin Freyalle possunkorvan mukaan järsittäväksi ja hienosti se jaksoi sen parissa puuhata vaikka paikalla oli muitakin ihmisiä ja koiria. Sai se tietysti vähän rapsutuksiakin ohikulkijoilta. Malttoi se myös rauhottua paikoilleen katselemaan menoa kun eväs loppui. Oikeastaan tuota retkeä varten hankin meille flexin. Vaikka en niiden suurin fani oo ja varmasti nahkahihna on jatkossakin normaalisti käytössä, täytyy sanoa että huippu ostos tuollaista kulkemista varten. S kokoinen ja 5 metriä pitkä riitti hyvin kulkemiseen ja kelauksen ansiosta se ei sotkeutunut mihkään eikä ollut ärsyttävästi tiellä. Lisäksi se oli helppo kelata lyhyeksi jos tuli vastaantulijoita. Fleksin sai myös rinkan vatsavyön kohdalta hyvin pujotettua kiinni, joten pystyi pitää molemmat kädet vapaana.

Oma kamera jäi tietysti kotiin, mutta puhelin sai kelvata kuvien ottoon Lauran kameran lisäksi. Tietysti paikka näyttää aina parhaimmalta silmillä katsottuna, kun kokonaisuuden luo kaikki ympärillä oleva ja tunnelma muutenkin, ei yksi kuva metsänreunasta oikein tunnu miltään. :D