Kis(s)apentuvalkka 2; onnistumisia, oivalluksia ja epätoivoa

Oli taas kivat ja oivaltavat treenit, miten tunnin aikana voikaan oppia niin paljon lisää. Mutta kyllä, hetkittäin myös sitä kuuluisaa epätoivoa tuli tunnettua. Siitä en huolestuis, niinku joku viisaampi on kertonut - ilman virheitä ei vaan voi oppia. Tajusin hyvän pointin viime maanantain valkassa liittyen häiriöihin ja mun omiin reaktioihin. Täytyy myöntää, että meidän isoin haaste varmasti. Niinkuin meidän kouluttajakin tuumasi, Freya on herkkä koira sen suhteen, että se näkee kaiken ja reagoi kaikkeen. Se oikeasti huomaa pienimmänkin oksan rapinan, hajun tai liikkeen - tapahtui se sitten metrin päässä tai kauimmaisena näköpiirissä ja se vaikuttaa hirveesti sen keskittymiseen. Tällähetkellä ulkona siistein asia on linnut ja lintujen äänet. Se innostuu ihan hurjan paljon monesta asiasta, jos esimerkiksi treeneissä vieressä toinen kehuu innokkaasti omaa koiraansa, tai jos kentän vierustaa kävelee pari ihmistä innokkaasti puhuen tai nauraen. Mulla on paljon oppimista oman reagoimisen kanssa koska tietysti koira heijastaa siitä omaa käytöstään. Ei toki riitä, että tokovalmennuksessa itsessään on paljon uutta ja opeteltavaa, pitää mun ottaa todella paljon huomioon nuo asiat ihan ennen kaikkea.

Freyan kaveri Iines

• 

Valkka alkoi pienellä teoriaosuudella istumisesta. Istumisen korrekti suoritus, mitkä asiat merkitsee ja mitkä on omat vaatimukset. Samat asiat vaikuttaa ihan jokaisessa muussakin liikkeessä.

• tekniikka, etu- vai takapainotteinen istuminen, päätä kumpaan tähtäät.
• vauhti
• kontakti, huomio ohjaajassa, ei vilkuilla ympäriinsä - meillä varsinkin tässä harjoteltavaa, kun käskyn kesto on pidempi
• latenssi, aika käskysanan ja toteutuksen välillä, istuminen itsessään voi tapahtua nopeasti mutta tapahtuuko se heti vai viiveellä.

Meidän treeni alkoi sillä, että leikitin freyaa ja yritin saada sitä vain keskittymään tekemiseen muiden koirien sijaan, alku varsinkin on vieläkin kova paikka ylisosiaaliselle aussielle, kun se haluaisi vaan muiden luo ja tietysti aina alkuun kierrokset nousee nollasta sataan kun se näkee toiset koirat. Onneksi keskittyminen paranee loppua kohden. Malttoi hyvin leikkiä ja teki tosi hyviä irrotuksia. Siitä jatkettiin istumisen treenillä, kontakti pysyi yllättävän hyvin. Sitä vaikeutettiin käsien ja jalkojen liikkeellä ➡ ylimääräinen liike ei saa vaikuttaa ja koiran pitää tottua heti siihen että liikettä tapahtuu. Ollaan harjoiteltu ja pentu hyvin sietää sen, että kävelen sen ympärillä tai olen selkä siihen päin. Sitten liikkeestä käsky ja koiran istuttava samalla kun itse liikkuu, ihan ok, liikuin hitaasti ja pari hyvää istumista tuli. Sen jälkeen vielä peruutettiin, pyydettiin istumaan ja jatkettiin vielä itse peruuttamista. Se meni kanssa ihan hyvin, tajusi pointin mutta vähän hämmentyi liikkeestä. Korjasi hienosti ekan kerran jälkeen kun täytyi toistaa käsky joten kehusana mutta ei palkkaa ➡ kun liike meni kerrasta läpi ➡ kehusana ja palkka.

Käytiin läpi myös ärsykekontrollia, siinä asiassa ei meillä ole vielä kiire pidemmälle, mutta hyvä oppia jo nyt jotta myöhemmässä vaiheessa helpompi vaikeuttaa, tärkeä asia. Lisäksi takapään käyttöä käännöksissä vasempaan. Seuruu imutuksessa meillä sujuu ja Freya tekee käännöksetkin niin hienosti. Kotosalla seuruupätkät ilman imutuskättäkin onnistuu hienosti kontaktissa tarjoamisen kautta.

Harjoiteltiin koiran takapään käyttöä niin, että seisoin koira sivulla ja otin askeleen jotta se nousee seisomaan, käden liikkeen avulla koiran piti peruuttaa mun taakse niin, että peräpää meni edeltä ja se oli poikittain mun takana. Liikkeen tarkoitus on 90asteen käännös vasempaan ilman omaa kääntymistä, sen voi ottaa mukaan myöhemmin kun liikerata sujuu koiralta.

Oon onnellinen, että meillä on hyvä kouluttaja ja mahdollisuus jatkuvaan valmennukseen. Ei tosissaan ole itsestäänselvyys sellaisen pennun kanssa tekeminen, mitä Freya on. Onhan se välillä vaikeaa, kun on pentu joka niin vahvasti reagoi kaikkeen. Hirveästi on tehtävä töitä jotta samat asiat mitkä meillä sujuu kaksin, sujuisi myös edes jollain tasolla keskellä kaikkea. Pikkuhiljaa, armollinen pitäisi olla ja itse oppia oikea tapa toimia kaikissa tilanteissa, olla rauhallisempi ja antaa vain olla ja koiran tulkita tilanne vaikka tehtävä kuinka keskeytyis. Freyalla on niin superhyvä moti tehdä, se tekee kyllä kaiken täysiä ja ilolla. Ja tietysti mulle on ok koiran supersosiaalisuus, aktiivisuus ja mielenkiinto kaikkea kohtaan, mielummin niinpäin kuin se, että käsissä olis jotenkin flegmaattinen koira.  Varmasti vielä joskus se sama tekeminen saadaan sujumaan vaikka ympärillä olisi mitä :)

Kotiläksynä treenaillaan opittuja asioita ja niiden lisäksi pitäis entistä enemmän tehdä rauhoittumista muuallakin kuin kotona tai autossa, mainiostihan se siellä sujuu, mutta kun paikka on uusi ja vireystila valmiiksi korkeella meinaa Freyan olla vaikea pitempää aikaa rauhokseen tai odotella häkissä. Täytyy tietysti aloittaa vieraassa paikassa harjoittelu nollasta.