Aamutokoilua; seuruun käännöksiä ja ruutua

Pitkästä aikaa treenipäivittelyä omatoimitokoilusta, lähdettiin aamusta hallille vaikka kieltämättä pimeeseen ja kylmään herääminen ei aina houkuta, varsinkaan kun auto on lumen peitossa jääkylmänä. Mutta onneks mentiin, kivat treenit ja molemmilla oli mielentila tosi hyvä. Viereisellä kentällä oli joku aksaamassa ajoittain hyvinkin äänekkäästi ja oli mukava huomata miten toisten tekeminen ei kiinnostanu teinikoiraa lainkaan vaan se pystyi keskittymään hyvin meidän juttuun.

Suunnitelmana oli seuruussa käännökset, etenkin oikealle. Ollaan nyt pari päivää työstetty sitä ensin jakkaralla ja paikoilteen, oikeestaan ekaa kertaa kunnolla nyt kun ensin saatiin vasemmalle käännökset toimimaan. Vasemman oppimisen jälkeen koin pientä turhautumista vaihteeksi, kun tuntu että koko seuruu levis ja Freyan paikka väljyynty ja takapää toimi vähän liiankin hyvin - ennakoi vasemmalle menoa, hiottiin sitten taas tovi pelkkää suoraan menoa, nyt kun otettiin myös oikea mukaan niin se tuntuu jo suurimmaks osaks tosi kivalta. Tykkään niin paljon Freyan ilmeestä ja fiiliksestä. Paljon saa vielä hioo etenkin pysähdyksiä ja sitä että seuruu pysyy kasassa vaikkakin noi käännökset on nyt niin kivoja että koira vois vaan pyöriä itsensä ympäri koko ajan. Toinen mihin oikeesti vois kanssa kiinnittää huomiota on se oma oleminen, siis miten sairaaan vaikeaa se on kävellä normaalisti ja katse ylöspäin.. ehkä se sieltä tulee kun saa muut asiat toimimaan ja pystyy keskittyä vähän enemmän itseen.

Alapuolella videoo missä tietysti vaan ne parhaat pätkät :D vaikka onnistumisprosentti oli tän päivän treeneissä superi - ei toki ilman epäonnistumisia, pariin otteeseen lähti liikaa keulimaan tai ennakoi kääntymisiä, mutta hyvin se korjaa ja tajuaa kyllä idean kun ei sitä palkkaa tipukkaan.

Toisena otettiin ruutua. Ollaan treenattu kosketusalustaa ja loogista oli ottaa se mukaan kun ruutu tuli kuvioihin. Muutamia kertoja ollaan nyt sen avulla tehty ja tänään otin kokonaan pois, kerran pysähtyi ihan ruutunauhan eteen. Pyysin pois ja lähetin uudelleen jonka jälkeen oli ihan super! Tajuaa mitä pyydetään ja teki kivalla mielentilalla. Malttaa hyvin pysähtyä odottamaan palkkaa kun pikkuhiljaa oon ottanut kestoa lisää, oli ihan pakko pari vikaa kertaa kokeilla myös maahanmenoa ruudussa, teinikoira ansaitsi superpalkan.

Kaiken välissä treenattiin sitten vaan odottamista käy siihen käskyllä, kun puuhasin omia tai rakensin tehtäviä, Freya malttoi hienosti. Mielentilan kanssa saadaan kyllä usein painia koska noin reagoivalla ja kiihtyvällä koiralla se vaikuttaa super paljon siihen tekemiseen, mutta on kiva huomata että kun mieli on oikea niin hommat sujuu niinkuin pitää, kunhan sitä vaan saa työstettyä niin pikkuhiljaa se sama tekeminen on myös vaikka ympärillä oliskin niitä hurjan kiihdyttäviä asioita. Huomenna aamusta suuntana taas haukkuvaara kaverin kera ja suunnitelmana olis ottaa eteentuloissa sen oikean paikan ja suoruuden hakemista, paikkamakuuta ainakin lopuksi ja maahan-istu vaihtojen tekniikkaan nopeutta ja siihen oikean vireen löytämistä. Täytyy ehkä taas videoida treenit jos kenttä on tyhjä, niin hyödyllistä on katsoa omaa tekemistä. 

Perjantaina myös juhlistetaan emppisporukalla Freyan ja sisarusten 1 v. synttäreitä vähän jälkikäteen. Päiväsellä käydään Aquabarksilla uittamassa koiria jonka jälkeen suunta hallille missä treenataan omia juttuja ja mahdollisesti yhteistä kivaa tekemistä. Illemmalla pääsee koirat kotiin lepäämään ja ihmisporukka jatkaa johkin syömään. Kiva päivä siis tiedossa!

Lue lisää...

Yksivuotias Freya

Huonosti on tullut blogiin kirjoteltua tai kuvia otettua tämä talvi, 1 v. synttäreiden kunniaksi kumminkin teki mieli tulla vähän päivittämään. Vuosi on menny ihan hurjaa vauhtia, niinku ne aina menee, mutta joka kerta sitä vaan ihmettelee. 1 vuotias Freya on hyvin pentumainen ja aikuistumisen merkkejä ei kyllä vielä ihan hirveästi ole nähtävissä. Mutta ei vielä tietysti tarvitsekkaan, teinimäisyyttä senkin edestä. Yleisesti ottaen Freya on edelleen rauhallinen ja niin kiitollinen saa olla, että vaikka on vilkas ja aktiivinen koira niin sen pää kestää todella hyvin rauhallisempia jaksoja mitä nyt on joulunpyhien aikana ja jälkeen ollut treenirintamalla. Hallille mennessä sen toki ainoastaan huomaa jos on ollut taukoa kun se on sitten niiiin sairaan siistii, mutta helpottuu taas kun saadaan sekin homma normaalisti arkeen mukaan.

Ainut tapa mikä nyt on teini-iän draamailun mukana tullut on asioille pöhiseminen ulkona, joskus ihmisille, koirille ja joskus postilaatikolle tai mille milloinkin mitä oikeasti ei normaalisti edes kytätä, lähinnä pimeällä ja silloinkin oikeastaan jos joku tulee yllättäen eteen. Pari viime viikkoa on ollut jo parempi kun ollaan kiinnitetty asiaan erityisesti huomiota ja uskon, että tapa siitä pikkuhiljaa hiipuu yhtä nopeasti kuin tulikin. Veikkaan, että tuleva vuosi saadaan puuttua erinäisiin ei-niin-toivottuihin tapoihin viimevuotta enemmän, kun luonnetta ja iän tuomaa uhmaa tuntuu tulevan esiin vähän enemmän. Kiltti ja maailman paras koira se silti onneksi on ja nuokin asiat on niin pieniä siihen kaikkeen hyvään verrattuna mitä Freya on. Humoristinen, kiltti, fiksu, elämäniloa täynnä, se rakastaa kaikkea niin täysiä ja epäilemättä, että siitä saisi moni ottaa mallia. Aamut etenkin on parasta aikaa varmaan meistä molemmista, se rakastaa makoilla kylki kyljessä, saa pusuhepuleita ja kiehnaa sydämen kyllyydestä. en tiedä voiko päivä paremmin edes alkaa.

Vuosi sinänsä on lyhyt aika, mutta hurja matka ollaan tultu siitä kun jännitti pentueen syntymää, siitä kun ne oli kaksiviikkoisia marsuja, tai siitä kun hain Freyan Aijan luota kotia ja ulkona viimehetken juttuja jutellessa se käperty mun jalkoihin ihan kuin sanoen, että sun luokse minä tuun. Ihanaa syntymäpäivää myös sisaruksille näin jälkikäteen vielä kerran, maailman parhaat Final Fantasyt. 

Lue lisää...

vuosi 2017

Virallisesti vuotta on toki jäljellä pieni tovi, mutta vielä seuraavat pari viikkoa saa tehdä töitä lähes hullun lailla. Sen tähden ollaan tämä loppuvuosi eletty enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Blogia ei oo tullut päiviteltyä eikä pahemmin instagramiakaan. Kivoja kuviakin on vaikea saada, kun on tietysti töissä aina jos nyt sattuu edes päivänvalo pilkahtamaan. :D Tänään on pieni sopiva väli miettiä hetki mennyttä vuotta. Erillisen menneet ja tulevat treenitavotteet teen varmaankin erikseen, tulis muuten hieman liian sekava sepustus. Ennen sitä vähän vaan pohdintaa omaksi iloksi.

Vuosi 2017 on ollu ehkä erikoisin, haikein mutta samalla onnellisin ikinä. Ei pelkästään sen takia, että sain Freyan - jos nyt vähän sivuutetaan elämää muilta osa-alueilta mitä en normaalisti tee tai tuu tekemään kun koirablogihan tämä on. Muutto Äänekoskelta Jyväskylään, yksin asuminen taas piitkäänpitkään aikaan, työkuviot ja tietysti kaikki uus koira arjessa on tuonu oman jännityksensä. Mutta ihan sairaan outoa miten onnellinen tää vuos on kaikkinensa ollu ja suurin syy siihen on, että elämä vaan tuntuu kokonaisemmalta kun on koira. Koiraihminen ei vaan voi elää ilman, tai tottakai voi mutta samalta se ei tunnu. Vaikka menneet vuodet ei oo huonoja ollu ilmankaan ja sitä on tottakai ollu onnellinen useimmiten, mutta joku on aina puuttunu ja se on vaikuttanu paljon. Tietysti koiran tulo aiheutti tai ainakin pisti liikkeelle jo olleen tietynlaisen ketjureaktion siihen mitä elämä mulle oikeesti onkaan ja mitä siltä haluan vaikka muutoksia se väistämättä toi. Kun ihminen löytää sen tietynlaisen sammuneen onnen ja intohimon jotain asiaa kohtaan sitä ei vaan voi enää elää muita kuin itseään varten, eikä pitäiskään ja loppupeleissä vierellä on ne ketkä sen jakaa tai edes ymmärtää täysin. Tässä tapauksessa elämäntapa koirien ehdoilla, koiraurheilu ja niiden tavotteet, tapahtumat ja tulevaisuuden suunnitelmat jotka liittyy vahvasti edellämainittuihin. Eihän se elämä tietystikään vaan niissä pyöri, mutta suurin osa.

.

Kulunut vuosi on ollu myös ehkä inspiroivin koskaan, tiedättekö sen tunteen kun vihdoin löytää sen oman jutun, missä on ehkä hyvä ja missä haluaa päästä pitkälle. Toisille se on musiikki, joillekkin jääkiekko tai mikä tahansa. Mun juttu on se mitä ollaan Freyan kanssa päästy yhessä alottamaan. On hurjan siistiä miten inspiroivia, lahjakkaita ja menestyviä ihmisiä sitä on tavannu ja päässy seuraamaan niissä asioissa mitkä itseäkin kiehtoo. Se luo sitä pohjaa ja itsevarmuutta sille, että hitto mäkin oon vielä joskus tuolla ja me ollaan vielä joskus yhtä hyvä tiimi. Kun on ihminen minä kenellä ei ikinä ennen ole ollu sitä "omaa juttua" missä on hyvä ja missä on tavotteita. Kun sen löytää niin samalla löytää yhä enemmän itseä.

Ensimmäinen vuosi koiranomistajana - kohokohtia on vaikee sanoa, kun tuntuu että kaikki ne on ollu sellasia. Tottakai jos tapahtumia mietitään niin isoimpana Onnidog joka saatiin kokee Venlan, Vilpun ja Lennin kanssa oli enemmän mitä osas odottaakkaan. Kaikki yhteislenkit ja emppistreffit mitkä sai tuntemaan itsensä kuuluvaks niin huikeeseen porukkaan, että ihan sydän pakahtuu pelkästä sen ajattelusta. Suurimpana se miten paljon tunneside koiran kanssa on kasvanu ja miten sitä oppiikaan pelkästä katseesta tietämään mitä se sanoo tai haluaa. Mahtavinta siinä etenkin on se, että sitäkin tullaan oppimaan vielä paljon lisää. Ehkä näin lähes vuoden jälkeen voi jo pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan tulevasta ja suunnittelemaan seuraavaa. Paljon on kyllä asioita mitä tekis mieli kokea vuonna 2018, toivottavasti edes osa niistä pääsee toteutukseen asti. Ei millään malttais odottaa ensvuotta ja kaikkee mitä se tuo eteensä. Toivottavasti paljon uusia kokemuksia ja uusia ihmisiä, harrastuksia ja tapahtumia. yhtenä juttuna hurjasti tekis mieli lähteä vaeltamaan tuonne pohjoseen hieman pidemmää reissua koiran kanssa, mutta sitä täytynee suunnitella vielä paremmin, oikealle ajankohdalle ja saada mukaan joku kaveri hieman paremmalla suuntavaistolla. Haaveita on lähes liikaakin mutta onneks on sitä aikaakin niitä pikkuhiljaa toteuttaa. 

Lue lisää...

juoksuinen pikkumusta ja treenipäivittelyä

Freyasta on tullut aikuinen, mokoma alotti juoksunsa pari viikkoa sitten. Käytös ei tosin oo yhtään sen aikuisempi. Oon aika varma, että se teki juoksuja jo hyvän tovin mutta nyt viralliset juoksut on tuonu kyllä uusia piirteitä pikkukoiraan. Ääntely ja ihmeellinen pöhiseminen normaaleille asioille. Pissahätä sillä on vähän useammin ja ekan viikon aikana tuntui olevan vähän apea. Hajut kiinnostaa hirveästi lenkillä ja kaikkialla, mutta muuten suhteellisen normaali muilta osin. Treenit sujuu ja se on ihan hyvin pystynyt keskittymään tehdessä, mikä on kiva. Normaalia hellyydenkipeämpi se myös on (jos mahdollista) ja kaivautuu kainaloon tai mihkä tahansa missä on vaan niin liki kuin pääsee. 

Juoksuhousut hankin ihan viimetipassa ja niiden käyttöä ei juurikaan opeteltu, mutta eipä tuota näytä häiritsevän sitten yhtään. Kotona ei juuri pidetä kun niin hyvin putsaa itsensä, mutta hallilla on pakko ja on kyllä superkiva, että ne ei häiritse meidän tekemistä yhtään. Jännä nähdä millaiseksi luonne taas muuttuu kun juoksut on ohi ja niiden tuomat oirehtimiset. Jotenkin nuo koirien hormonaaliset toiminnot on aina yhtä jännittävä asia, kun niitä ei oikein voi etukäteen tietää mitä tuleman pitää ja niinku joka lajilla, jokaisella ne vaikuttaa niin eritavalla. Etenkin kun ite on aiemmin tottunut uroksiin ja niiden pääkoppaan.

Hetken aikaa oli niiin ihana lumi, pikkupakkanen ja aurinko. 

Treenejä ei olla taas hetkeen tänne purettu. Tokoilu on tällähetkellä niin kivaa ja tuntuu, että pikkuhiljaa päästään junnanneissakin asioissa eteenpäin. Varmasti päästäisiin nopeampaakin jos pääsisi hallille useammin, viimeaikoina on täytynyt tyytyä keittiötokoiluun ja ulkona puuhasteluun jos on vielä suht. valosen aikaan kentälle päässy, kun työvuorot ei oikein anna periksi aamuhallille ja loppupäivisin se onkin yleensä ollut varattuna. keittiötokossa on vaan huono kun mitään vauhtiliikkeitä tai kunnon pätkää seuruuta ei mahdu tekemään meidän pikkukodissa. Onneksi tässä kodin lähellä on ihan tosi kiva pikkuinen jalkapallokenttä missä ei ikinä kukaan näytä käyvän niin ollaan otettu se meidän vakipaikaksi. Mutta seuruusta puheenollen, sekin etenee! Eihän se treenin määrä, vaan laatu. jes. Niin mahtava jotenkin tehdä sitä, kun Freyalla on vaan luonnostaan niin magee tyyli ja fiilis. Sen lisäksi ollaan päästy hyvään pisteeseen, että apukättä ei tarvita edes tukena ja pystyn pitämään sitä liikkeessä rentona sivulla. Lähtö, seuruun paikka ja kontakti on enimmäkseen kriteerin mukasta. Ajoittain se tekee pienen pompun lähdössä ja joskus saattaa edistää, mutta ne on pikkuvikoja mitkä johtuu lähinnä vireestä ja kun se ollaan saatu oikeeseen pisteeseen niin homma sujuu. Käännöksiä ja peruutuksia ollaan alettu pikkuhiljaa ottamaan mukaan. Tällähetkellä erityisesti istu-maahan-seiso vaihdot on treenin alla sillä niissä ei mun kriteeri vielä täyty. Maahanmeno alkaa olemaan jo hyvä, mutta vielä täytyy hioo muita siihen mukaan yhtä hyväksi. Jonkinlainen takajalka targetti täytyy ottaa treeniin mukaan, paikka yleensä pysyy hyvin mutta haluisin vielä vahvemmin korostaa sitä takajalkojen paikallaoloa. 

On tuon pikkumustan kanssa vaan niin siisti puuhata. Ollaan hömpötelty temppujen kanssa ja harjoteltu jalkojen liikkeitä puolipalloilla ja laatikolla (koska en omista jakkaraa) takaosan käännöstä. Luulen, että Freyan lempiliike tällähetkellä on kurre. 

Hakutreenit on tosiaan jäänyt talvitauolle. Tekee varmasti ihan hyvää, paljon kerittiin yhden kauden aikana ja kyllä siihen hurahti varmasti kumpikin. Todella paljon siinä on vielä opittavaa ja uutta asiaa. Enskautena olis mahtava saada lisäkoulutusta senkin saralle vielä enemmän. 

Lue lisää...

Aussieyhdistyksen pk-leiri

Noin viikko sitten perjantaina startattiin Venlan ja koirien kanssa auto kohti Maaninkaa ja ekaa yhdistyksen leiriä. Jännitti jo valmiiksi ketä kaikkia sinne on tulossa ja miten treenit sujuu vieraiden kanssa. Saavuttiin leiripaikalle, haukkumajalle, noin yhdentoista aikaan illalla. Pieni operaatio oli purkaa kamat pieneen mökkiin kolmen koiran kanssa jotka olis mieluiten vaan riehunut keskenään. Mutta hyvin mahtui kolme häkkiä ja viikon tavarat (sitä kun ei osaa pakata yhtään vähempää ikinä koskaan). Majoituttiin Haukkumajan vanhemmassa mökissä mikä oli siisti, sähköt toimi ja onneksi sai patteriakin hieman lämpösemmälle sillä kylmä oli jo siihen aikaan yöstä tyhjillään olleessa mökissä. 

Virallisesti leiri alkoi lauantaina klo 8:00 aamupalan merkeissä. Freya herätti ekan kerran joskus 6 aikaan kun olin kuulevinani jotain askartelun ääniä, mutta mistään se ei ainakaan jäänyt kiinni. Aamupala oli maittava ja päästiin vihdoin moikkaamaan muita osallistujia, osa oli tuttuja nimen ja naaman perusteella somesta mutta ketään en ollut sen paremmin tavannut. Tunnelma ja vastaanotto oli tosi mukava. Leirin aiheena oli haku ja jälki joista sitten mieltymyksen mukaan jaettiin kaksi porukkaa treeneihin. Me varattiin molemmat päivät hakuun mitä ollaan keväästä saakka treenailtu lähinnä vaan omalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Joten oli hyvää vaihtelua saada uusia opettajia ja näkökulmia, sekä tietysti vieraita maalimiehiä. Aamupalan syötyä ruvettiin omissa ryhmissä kertomaan vähän taustoja treeneistä ja suunnittelemaan päivän tekemisiä. Meillä lähinnä suunnitelmana oli ensin katsoa miltä näyttää ihan perusjutuilla, kun kouluttajalle koira oli vieras eikä tietysti vielä osannut sanoa juuta tai jaata mitä olis hyvä lähteä tekemään.

Mua hieman yllätti Freyan mörköily vieraille maalimiehille mikä tuli ilmi heti ekalla pistolla, se kyllä meni luokse mutta pöhähti ilmeisesti vähän alkuun. Toki ikä vaikuttaa kun se arjessakin on mörköillyt viimeaikoina. Multa toki huono veto antaa palkaksi ruokaa kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin leluhan se olisi pitänyt olla heti, mihin sitten kyllä vaihdettiinkin - heti oli ihan eri meininki ja turha mörköily jäi pois. Päivän eka treeni meni tosiaan siinä, että tehtiin vaan vieraat maalimiehet kivoiksi ja ne sai leikittää pientä teinikoiraa. Se leikkii kyllä niin super hyvin kenen kanssa tahansa. Sitä ei vaan yhtään osannut ajatella, kun kotitreeneissä ollaan viimeaikoina oltu ruokapalkalla koska Freyalle jo maalimiehen löytäminen itsessään on ollut niin palkitsevaa ja se on jo niin menossa keskilinjalla, että lelu on ollut turhan kiihdyttävä, kun taas vieraiden kanssa se olis tasapainottanut uutta kokemusta paremmin, täytyy muistaa jatkossa. 

nappailin muista kuvia vikoilta treeneiltä, tässä Timo ja Remu (Snowtime's Roadrunner). 

Ekan treenikierroksen jälkeen lähdettiin syömään, jonka jälkeen jatkettiin toinen kierros. Tälläkertaa tehtiin pidempiä pistoja palkkana lelu, maalimiehet leikitti koiran keskilinjalle. Mun täytyy itse luottaa keskilinjalla koiraan paremmin ja ottaa hallintaa enemmän mukaan. Joskus sitä vaan ottaa liikaa varmanpäälle ja tekee koiralle liian helpoksi. Tehtiin muistikuvilla ja haamua apuna käyttäen. Irtosi joka pistolle hyvin vaikka osa piiloista oli täysin näkymättömissä mäkisen maaston takia, mutta siinä nyt ei oo ikinä ollutkaan ongelmaa, hyvin itsenäisesti Freya pystyy työskennellä eikä luovuta jos ei heti löydä.

Perjantaina lounaan ja kahvittelun jälkeen käytin ulkokentän hyväksi ja mentiin vähän tokoilemaan. Vitsi kun oliskin omassa pihassa kenttä missä olis tilaa treenata, jos joskus ikinä oon hankkimassa ok-taloa, niin tärkein listalla on ainakin iso piha mihkä saa treenikentän, kuinka luksusta se oliskaan :D. Tehtiin seuruuta, leikittiin ja luoksaria pariin kertaan. Illalla päästiin vielä saunaan mikä oli kyllä tarpeellinen kaiken sen metsässä rämpimisen jälkeen.

Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakumetsään. Tallailtiin sama alue mikä oltiin jo eilen merkitty, me oltiin vuorossa ekana. Suunnitelmana oli treenata kulmaa, eli lähettää koira keskilinjalta kohti etukulmaa mistä se sai haamuavun, avun jälkeen maalimies kuitenkin eteni takalinjalla eteenpäin jotakin kymmeniä metrejä, en enää tarkemmin muista kuinka paljon. Koiran täytyi saada haju ja edetä mahdollisimman hyvin sen mukaan. Meidän hakualue oli pituudeltaan 200 m ja syvyys oli 50 m. Omissa treeneissä me ollaan monesti tehty ylipitkää enimmäkseen syvyys on ollu 70 metrissä. Pistot oli ihan super. Se lähti suoran piston oikeaan kohtaan, piston päässä hetken tuumaili mutta sai hajun ja lähti etenemään takalinjaa suoraan maalille. Niin taitava, edelleen kun sitä ite vaan pysyis opeissa yhtä hyvin mukana.

Kokonaisuutena mä tykkäsin hurjasti, on huippua kun on ihmisiä jotka jaksaa järjestää tämmösiä ja niin kiva tutustua aussieihmisiin. Rakkaus rotuun se kumminkin yhdistää omalla tavallaan vielä tiiviimmin. Innolla jo odotetaan seuraavaa kertaa!

Lajina haku, mitä se on? lue lisää täältä

Lue lisää...

Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.

Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.

Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.

Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.

Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...