Aussieyhdistyksen pk-leiri

Noin viikko sitten perjantaina startattiin Venlan ja koirien kanssa auto kohti Maaninkaa ja ekaa yhdistyksen leiriä. Jännitti jo valmiiksi ketä kaikkia sinne on tulossa ja miten treenit sujuu vieraiden kanssa. Saavuttiin leiripaikalle, haukkumajalle, noin yhdentoista aikaan illalla. Pieni operaatio oli purkaa kamat pieneen mökkiin kolmen koiran kanssa jotka olis mieluiten vaan riehunut keskenään. Mutta hyvin mahtui kolme häkkiä ja viikon tavarat (sitä kun ei osaa pakata yhtään vähempää ikinä koskaan). Majoituttiin Haukkumajan vanhemmassa mökissä mikä oli siisti, sähköt toimi ja onneksi sai patteriakin hieman lämpösemmälle sillä kylmä oli jo siihen aikaan yöstä tyhjillään olleessa mökissä. 

Virallisesti leiri alkoi lauantaina klo 8:00 aamupalan merkeissä. Freya herätti ekan kerran joskus 6 aikaan kun olin kuulevinani jotain askartelun ääniä, mutta mistään se ei ainakaan jäänyt kiinni. Aamupala oli maittava ja päästiin vihdoin moikkaamaan muita osallistujia, osa oli tuttuja nimen ja naaman perusteella somesta mutta ketään en ollut sen paremmin tavannut. Tunnelma ja vastaanotto oli tosi mukava. Leirin aiheena oli haku ja jälki joista sitten mieltymyksen mukaan jaettiin kaksi porukkaa treeneihin. Me varattiin molemmat päivät hakuun mitä ollaan keväästä saakka treenailtu lähinnä vaan omalla porukalla säännöllisen epäsäännöllisesti. Joten oli hyvää vaihtelua saada uusia opettajia ja näkökulmia, sekä tietysti vieraita maalimiehiä. Aamupalan syötyä ruvettiin omissa ryhmissä kertomaan vähän taustoja treeneistä ja suunnittelemaan päivän tekemisiä. Meillä lähinnä suunnitelmana oli ensin katsoa miltä näyttää ihan perusjutuilla, kun kouluttajalle koira oli vieras eikä tietysti vielä osannut sanoa juuta tai jaata mitä olis hyvä lähteä tekemään.

Mua hieman yllätti Freyan mörköily vieraille maalimiehille mikä tuli ilmi heti ekalla pistolla, se kyllä meni luokse mutta pöhähti ilmeisesti vähän alkuun. Toki ikä vaikuttaa kun se arjessakin on mörköillyt viimeaikoina. Multa toki huono veto antaa palkaksi ruokaa kun näin jälkeenpäin ajattelee, niin leluhan se olisi pitänyt olla heti, mihin sitten kyllä vaihdettiinkin - heti oli ihan eri meininki ja turha mörköily jäi pois. Päivän eka treeni meni tosiaan siinä, että tehtiin vaan vieraat maalimiehet kivoiksi ja ne sai leikittää pientä teinikoiraa. Se leikkii kyllä niin super hyvin kenen kanssa tahansa. Sitä ei vaan yhtään osannut ajatella, kun kotitreeneissä ollaan viimeaikoina oltu ruokapalkalla koska Freyalle jo maalimiehen löytäminen itsessään on ollut niin palkitsevaa ja se on jo niin menossa keskilinjalla, että lelu on ollut turhan kiihdyttävä, kun taas vieraiden kanssa se olis tasapainottanut uutta kokemusta paremmin, täytyy muistaa jatkossa. 

nappailin muista kuvia vikoilta treeneiltä, tässä Timo ja Remu (Snowtime's Roadrunner). 

Ekan treenikierroksen jälkeen lähdettiin syömään, jonka jälkeen jatkettiin toinen kierros. Tälläkertaa tehtiin pidempiä pistoja palkkana lelu, maalimiehet leikitti koiran keskilinjalle. Mun täytyy itse luottaa keskilinjalla koiraan paremmin ja ottaa hallintaa enemmän mukaan. Joskus sitä vaan ottaa liikaa varmanpäälle ja tekee koiralle liian helpoksi. Tehtiin muistikuvilla ja haamua apuna käyttäen. Irtosi joka pistolle hyvin vaikka osa piiloista oli täysin näkymättömissä mäkisen maaston takia, mutta siinä nyt ei oo ikinä ollutkaan ongelmaa, hyvin itsenäisesti Freya pystyy työskennellä eikä luovuta jos ei heti löydä.

Perjantaina lounaan ja kahvittelun jälkeen käytin ulkokentän hyväksi ja mentiin vähän tokoilemaan. Vitsi kun oliskin omassa pihassa kenttä missä olis tilaa treenata, jos joskus ikinä oon hankkimassa ok-taloa, niin tärkein listalla on ainakin iso piha mihkä saa treenikentän, kuinka luksusta se oliskaan :D. Tehtiin seuruuta, leikittiin ja luoksaria pariin kertaan. Illalla päästiin vielä saunaan mikä oli kyllä tarpeellinen kaiken sen metsässä rämpimisen jälkeen.

Sunnuntaina herätys oli samaan aikaan ja aamupalan jälkeen suunnattiin hakumetsään. Tallailtiin sama alue mikä oltiin jo eilen merkitty, me oltiin vuorossa ekana. Suunnitelmana oli treenata kulmaa, eli lähettää koira keskilinjalta kohti etukulmaa mistä se sai haamuavun, avun jälkeen maalimies kuitenkin eteni takalinjalla eteenpäin jotakin kymmeniä metrejä, en enää tarkemmin muista kuinka paljon. Koiran täytyi saada haju ja edetä mahdollisimman hyvin sen mukaan. Meidän hakualue oli pituudeltaan 200 m ja syvyys oli 50 m. Omissa treeneissä me ollaan monesti tehty ylipitkää enimmäkseen syvyys on ollu 70 metrissä. Pistot oli ihan super. Se lähti suoran piston oikeaan kohtaan, piston päässä hetken tuumaili mutta sai hajun ja lähti etenemään takalinjaa suoraan maalille. Niin taitava, edelleen kun sitä ite vaan pysyis opeissa yhtä hyvin mukana.

Kokonaisuutena mä tykkäsin hurjasti, on huippua kun on ihmisiä jotka jaksaa järjestää tämmösiä ja niin kiva tutustua aussieihmisiin. Rakkaus rotuun se kumminkin yhdistää omalla tavallaan vielä tiiviimmin. Innolla jo odotetaan seuraavaa kertaa!

Lajina haku, mitä se on? lue lisää täältä

Lue lisää...

Pentutokoilua

Onnidogin jälkeen ei toki jääty kotiin lepäämään vaikka olo olis ehkä mielummin antanut sille periksi, maanantaina käytiin päiväsellä ensin Aijan ja koirien kanssa mukava puolentoista tunnin lenkki metsässä ja myöhemmin oli luvassa taas tokoilua tutulla porukalla Haukkuvaarassa. Odotin innolla sillä motivaatio on taas hurja tokoiluun ja leiriltä sai kyllä uutta lisäpotkua treeneihin. Aiheena meillä oli käytännössä merkin kierto, odottaminen, käännökset ja luoksetulo.

Luoksetulossa on hyvä olla erinlaiset variaatiot, arjessa käytettävät joista yksi on sellainen "tule tännepäin jos viitsit" ei ole niin justiinsa ja jos koira käskyn pari kertaa ohittaa se on ok. Huomasin, että meillä ei oikeastaan ole virallisesti sille mitään käskyä, yleensä ehkä käytetty jotain tuuppa nyt. Sitten käsky mikä yleensä on esimerkiksi nimellä huutaminen, joka tarkoittaa, että luokse on tultava kun pyydetään ja sitä käskyä ei ohiteta. Sitten on kolmas joka on super käsky, käytetään harvoin ja sillon kun se sanotaan on luoksetulon oltava räjähtävän hyvä. Tänne tai tule esimerkiksi. Täytyy ottaa asia nyt tarkkailuun ja miettiä uusia vihjesanoja.

Teoriassa puhuttiin myös hieman palkan lajittelusta "ihan ookoosta superpalkkaan". Jos koiraa palkkaa aina saman arvoisella palkalla se kyllä osaa pistää käskylle oletusarvon ja jos se on joka kerta sama, siihen kyllästyy ja se ei aina välitä totella vihjettä tietäen. "Jos minä en nyt tälläkertaa tottele, tulee aina uusi yritys ja saan siitä sen palkan." Täytyy tietää palkkauksien arvot, ne voi lajitella numeroin 1-10 milloin 1 on se "huonoin" ja 10 on super, mikä on koiran mielestä ihan parasta. Pitää tarkkailla milloin on hyvä käyttää mitäkin ja vaihdella palkkaustapaa, yllätyksellisyys ja vaihtelu pitää koiran mielenkiinnon yllä. 

Ensimmäisenä oli luoksetulo jota tehtiin yksitellen, kentästä oltiin tehty yksi sivu pidemmäksi kuin normaalisti. Tehtiin kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla oli super. Odotti tyynesti ja kuulemma koutsikin ensin epäili lähteekö se ollenkaan, niin tyynenä odotti, mutta tokihan se lähti. Freyan on helppo ottaa nopeasti spurtti ja sen vauhti kiihtyy kyllä äkkiä nollasta sataan. pysähtyi luokse ja sai lelun palkaksi. Toisten suorittaessa luoksetuloa muut harjoitti odota käskyä, tehtiin istuen ja maaten. Pari kertaa karkasi mutta muuten säilyi hienosti kontakti vaikka vieressä juostiin.

Merkin kiertoa ollaan treenailtu jonkin verran ja Freya hahmottaa merkin hyvin ja tajuaa kiertää sen kauempaakin, käsiapua oon silti vielä käyttänyt mistä sainkin noottia, vaikein asia kyllä mulle on kaikessa se oman kropan hallinta ja niiden apujen nopea häivyttäminen pois, joskus kun sitä jää jumiin ihan huomaamattakin.. :D Freyan vauhti on kuulemma hyvä ja se vielä kasvaa kun koira saa lisää lihasta ja sen kropanhallinta paranee. Kokeiltiin nyt ilman käsiapua ja sekin toimi, täytyy nyt tosissaan muistaa seistä kuin tatti paikallaan.

Vasempaan käännöksiä tehtiin samalla harjotuksella mitä ennenkin, seistään paikallaan koiran seistessä sivulla ja koira ohjataan pienellä ja nopealla liikkeellä taakse seisomaan niin, että se on sivuttain jalkojen takana. Saatiin nopeammaksi ja vihdoin molemmat tajuttiin jutun juju, seuraavaksi käsiavun häivytystä niin, että nostetaan pikkuhiljaa ylemmän ja ylemmäs että lopulta koira reagoi vaan liikkeeseen ja otetaan siihen oma liike mukaan.

Mitä sitä ollaan sitten opittu, etenkin näiden muutamien päivien treenien ja luentojen ansiosta oon kokenu jonkinlaisen valaistuksen treenaamisessa ja etenkin oppinut kouluttamaan itseä sen koiran ohella. Palkkaus ja vihjesanat ja koiralle työrauhan antaminen. Täytyisi paremmin luottaa siihen, että Freya kyllä älyää itse eikä olla joka paikassa avittamassa pienelläkään avulla. Täytyy alkaa luovuutta harjoittelemaan enemmän ihan tokoilun ohella myös kotona, asioilla mitkä ei ole millään tavalla tavotteellisia. Variaatioita on monia ja mm. pahvilaatikko on siihen oiva väline. Luulen, että kun me nämä asiat ja päälimmäisenä aletaan harjoittelemaan sitkeyttä mitä etenkin vilkas ja reagoiva koira tarvitsee niin me päästään vielä vaikka mihin. Niinkuin Mika totesi, täytyy tietää milloin onnistuu. Täytyy antaa itsentä tuntee se onnistumisen tunne ja olla siitä ilonen, treenaamisesta ei saa ikinä tulla niin totista, että aina näkee vain viat kaikessa eikä sitä pientäkään osaa mikä sujuu. Ei ole väärin olla ylpeä omasta koirastaan eikä etenkään itsestä.

Lue lisää...

OnniDog 2017

Nyt ollaan kotiuduttu viikonlopun mittaiselta koiraleiriltä Jämsästä. Hurja väsy ja koirakin sammahti kyllä samantien kun kotia päästiin, kerrankin. Oli niin hauska, silmiä avaava, jännittävä ja uusien kokemuksien viikonloppu. Ai että, jos jotain rakastan koiraharrastuksessa niin juuri sitä mihin koko leirin idea kiteytyy. Yhdessä muiden koirahullujen kanssa treenaaminen, uuden oppiminen ja hauskan pitäminen oman koiran kanssa. Molemmilla oli niiin hauskaa, surkeasta säästä huolimatta. Kiitos erityisesti parhaille kämppiksille Venlalle, Vilpulle ja Lennille. Rankkojen päivien jälkeen oli mukava kun oli kaveri kenen kanssa käydä saunassa rentoutumassa ja pystyi purkaa päivän touhuja. Vaikka parhaista parhaan veljen kanssa oli ajoittain hieman haastava elää rauhassa, oli yhteiselo jo loppuajasta paljon parempi ja pennut osasi jo rauhoittuakkin.

Pidemmin en jaksa avata kaikesta mitä tehtiin, mutta erityisesti Mika Jalosen luennosta pakko hieman enemmän, sillä se jos joku jäi todella mieleen ja avasi kyllä silmiä. Oli mukava kuunnella kouluttajaa jolla on ollut samassa asiassa haasteita treenatessa missä meillä on. Tuntuu, että sai taas ihan uutta näkökulmaa kaikkeen.

Vilppu veljen kanssa kiivettiin vuoren huipulle, niin oli kivaa!

Perjantaina lähdettiin ajelemaan 7 aamulla kohti Jämsää, jännitti ihan hirveesti ja perillä mentiin ekana ilmottautumaan infoon, alueelle missä treenikentät ja muu häppeninki oli. Tietysti stressasin hirveesti miten Freya pystyy olla keskellä hälinää ja koiria jotka varmasti osa haukkuu, tulee lähelle ja muuta erityisesti kierroksia nostattavaa jo kaiken muut ympärillä tapahtuvan lisäksi. Niinhän se alkuun vetikin "vähän" kierroksia ja varsinkin, kun näki tutut koirat, ei meinannut nahoissaan pysyä. Ensimmäisenä meillä oli leikitystunti ja luulen, että se oli ihan hyvä veto alkuun kun Freya sai purkaa patoutumansa leluun luvan kanssa ja se todella leikki niiin hyvin. Tuntia veti mies, (jonka nimeä en nyt enää muista) joka harrastaa koiransa kanssa ipoa joten aihe oli vietin avulla leikkiminen. Saalistaminen, leluun iskeminen ja rauhanvaihe. Taas sitä oppi uutta niinkin "normaalista" asiasta kuin koiran kanssa leikkiminen. Perjantaina ohjelmassa oli lisäksi Katriina Tiiran luento koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus sekä kohteet ja korokkeet. Huippu kivoja molemmat. 

Lauantai aloitettiin kontaktilla joka alkoi 9:00. Sen jälkeen tutun ja turvallisen Elli-valkun rally-tokon alkeistunti, vaikka asiat ei sinänsä meille uusia ollutkaan tokon kautta, oli hyödyllinen treeni. Päivällä oli taas luento, aiheena toiminnalliset vahvisteet ja luennoija Jirka Vierimaa. Illalla käytiin tekemässä vielä makkararuutua. 

Sunnuntai alkoi yllättävän väsyneesti, vaikka yö nukuttiin paremmin kun koiratkin malttoi vaan nukkua, huomasi, että edellisten päivien treenit alkoi jo tuntua. tietysti se kaikki ulkona viileässä oleminenkin pistää väsyttämään. Reippaana kumminkin Freyan kanssa lähdettiin yhdeksäksi treenikentille ja otettiin extemporena taas Ellin rallya. Niin kiva treeni taas ja lopuksi päästiin tekemään pientä rataa, joka kyllä ikävästi keskeytyi, kun Freya säikähti näyttelyiden alettua isoista kaiuttimista tulevaa puhetta mitä alettiin testaamaan, mitä se ei tietenkään ole vielä ikinä kuullut ja ääni tuli kyllä niin yllättäen, kovaa ja läheltä. Koettiin paremmaksi lähteä kauemmaksi kentiltä, kun radasta ei tullut enää mitään. reppana, hetken päästä se oli onneksi taas oma itsensä. Kerkesi siinä pieni rally-toko kärpänen iskeä, täytyy nyt tosissaan ottaa treeniin tokon ohella ihan jo sen koiran kropan tasapainon takia.

Mika Jalosen luentona oli vaihtelevuutta tokotreeneihin, paljon hyvää olen kuullut kouluttajasta ja turhaan ei kyllä kehuta, hauskan ja piristävän tavan lisäksi opettaa tuli paljon asiaa. Viimeisenä sunnuntaina oli temppurata, jossa mentiin pujottelua, korokkeita, pari matalaa estettä ja putki, oli hauskaa ja Freya olis varmaan juossut koko radan läpi ilman mua, niin kuulemma hidasteena olin. Otin varmanpäälle ja vein sen hihnassa ihan yleisen rauhan ylläpitämiseksi :D rataa suoritti kaksi koirakkoa samaan aikaan. Saatiin hieno palkintokin ja lelu oli kyllä pupsin mieleen.

Palatakseni luentoon, Mika kertoi ensin omasta taustastaan ja koiristaan. Innostuin entistä enemmän, kun Mika kertoi bortsustaan joka on herkkä kaikelle häiriöille ja on saanut treenata asiaa ajan kanssa, sillä se aihe on juurikin meidän sama "ongelma". Moneen otteeseen hän sanoi, että kaikesta huolimatta kunnioittaa koiraa juuri sellaisena kuin se on. Vaikka se ei aina pystyisi täydelliseen kontaktiin hälinässä tai sen kontakti seuruussa karkaa kisatilanteessa jonkun ympärillä tapahtuvan asian takia, se ei missään nimessä ole huono koira, se on sellainen kuin on. Yksilö.

Hän kertoi myös koiran luovuudesta, siitä, miten sitä tulisi treenata paljon. Luovuus luo käytöstä ja auttaa hahmottaa, mikä käytös on toista arvokkaampaa. Se harjoittaa koiran sitkeyttä mitä tarvitaan kaikessa. Koira luo itseään toistavan rutiinin josta seuraa palkkio, jonka jälkeen kriteeriä viedään eteenpäin. Sitkeydellä on iso osa koiran kykyyn kanavoida tunteita ja kontrolloida turhaumaa. Koira voi turhautua, mutta se ei missään nimessä ole huono asia, turhautuminen auttaa koiran aivoja uudelleen järjestämään ajatuksia josta syntyy aina uusi yritys.

Aiheena oli myös  käytöksen tarjoaminen ja koiralle työrauhan antaminen. Turhien liikkeiden, käsiapujen ja muun säätämisen pois jättäminen, myönnetään, että ihan liikaa sorrun itse siihen ja aina en edes itse tiedosta jos satun tekemään kädellä jonkun liikkeen. Täytyy keskittyä entistä enemmän siihen, että oikeasti lopettaa sen oman liikkeen ja olemuksen kuuluisi olla kopio joka kerta kun liikettä suorittaa. Merkityksettömät sanat, mykkäkoulu, toisinsanoen ei käskyvihjettä - ei palkkaa. Vihje-erottelu myös kohteilla, mm. ruutu-kierrä käskyillä. Ei ainostaan sanoina. Rutiinin rikkominen, jäävissä käskyissä rutiinia täytyy rikkoa, käsky seiso ja ohjaaja liikkuukin taaksepäin, ei aina eteen minkä koira olettaa tapahtuvan. Rutiinia voi rikkoa missä vaiheessa tehtävää tahansa. Ärsykekontrolli, muutellen yhtälöä niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Virheitä sattuu varmasti, mutta tarkoitus ei ole aiheuttaa koiralle epäonnistumisia liian vaikealla liian nopeasti. Häiriöt ei saa olla aiheuttamassa koiralle epäonnistumisia.

Pari tuntia meni äkkiä ja olisin voinut kuunella ikuisuuden aiheista, niin mielenkiintoista. Onnidog oli kokonaisuudessaan oikein kiva tapahtuma, alue oli hieman pienempi mitä odotin ja aluksi oli hiukan vaikea suunnistaa, kun himos ei ole juuri itselle tuttu paikkanakaan, mutta kun kaikki treenipaikat oli löytänyt ei ongelmaa ollut. Freyan kanssa treenattiin ekaa kertaa virallisesti ulkona, muiden kanssa ja keskellä hälinää niin, että ympärillä on muita treenejä ja koiria meneillään. Tietysti ollaan omatoimisesti puuhailtu, mutta se nyt on aina kumminkin eri tilanne. Joten siihen nähden se oli ihan super, niin taitava. Tietysti se kyttäsi normaalia enemmän mitä tapahtuu, mutta kun tehtiin hommia se pystyi yllättävän hyvin keskittymään ja tarjosi kontaktia hyvin, mitä nyt hiekkakenttä oli ajoittain liiankin hyvän tuoksuinen :D
Koko viikonlopun tosiaan satoi ja oli aika ikävä välillä kun kengät oli läpimärät ja joutui pari tuntia vielä opiskelemaan sateessa, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaan harrastuksen takia :D Ensivuonna ehdottomasti uudestaan. Tänä vuonna valitsin suhteellisen tuttuja ja turvallisia lajeja kokeiluun, mutta ensivuonna varmasti kokeillaan paljon enemmän ja uusia juttuja kun koirakin tuosta hieman kasvaa ja jaksaa paremmin.

Lue lisää...

Jännittävä syksy

Syksylle meillä on jo jonkun verran suunnitelmia, tämän kuukauden lopussa olisi Emppisleiri ja kivaa yhteistä tekemistä kasvattiporukalla. Syyskuun 7-10 päivät starttaa taas pitkään odotettu Onnidog Jämsän Himoksella. Vuosi sitten lueskelin tapahtumasta ja se meni vähän siinä ohimennen, mutta nyt kesällä rupesin lukemaan aiheesta lisää ja harkitsin jo vakavasti osallistumista. Lopulta Venlan tsempeistä päätin myös itse ilmottautua. Useista koirablogeista varmasti saa lukea asiasta, mutta kiva itsekin vähän avata ideaa ja alkufiiliksiä tännekkin. 

Sivuilta kopsattua; "OnniDogissa pääset itse kokeilemaan koirasi kanssa lukuisia lajeja, ja kuuntelemaan huippuluentoja! Tapahtumassa on myös Match Show, Möllitoko, koiratanssin möllikisat, näytöksiä, ja paljon muuta!

OnniDog on tarkoitettu kaikille koiraharrastajille, sekä koiran hankintaa suunnitteleville. Rannekkeen ostamalla pääset osallistumaan monenlaiseen toimintaan! Tutustu sivuillamme luennoitsijoihin, koulutuksiin ja oheisohjelmiin!"

Tapahtumassa on siis paljon kaikkea ja tylsää ei tule olemaan. Me ollaan tapahtumassa koko viikonloppu. Odotan kyllä rentoa menoa ja uusia tuttavuuksia, paljon uutta ja vanhaa sekä varsinkin luennot kiinnostaa hurjasti. Osallistujat saa koota niille päiville mille on ostanut rannekkeen "lukujärjestyksen", milloin osallistuu mihinkin. Onnidogin sivuilta näkee kaikki treenit ja luennot monelta mikäkin on. Hieman jännittää miten päästään Freyan kanssa keskittymään kaikessa hälinässä ja koirapaljoudessa sen "koiria jee" nollasta sataan luonteenpiirteen takia, mutta ainakin se on hyvää treeniä ja luulen, että alkuinnostuksen jälkeen se sujuu ihan hyvin. Meidän lukkarin kokosin rennosti ja lajeinakin kaikki suhteellisen helpot ja rauhalliset, viikonloppu on pitkä aika pienelle pennulle touhuta ja kokea muutenkin se kaikki uusi hälinä joten senkin suhteen hyvä ottaa vielä rauhassa, pääsee sitten itsekin katselemaan ympärille mitä muut touhuaa. Ensivuonna pitää olla ajoissa liikenteessä ja varata myös hakua, tokoa ja kokeilla muutamia uusia lajeja. 

Perjantaille meillä on suunnitelmana Katriina Tiiran luento Koiran käyttäytyminen ja persoonallisuus - geenien ja ympäristön vaikutus klo 10-12, leikitystunti klo 14 sekä nosework klo 15-17. Lauantaille Kontakti klo 9, Rally a klo 10, Jirka Vierimaan luento toiminnalliset vahvisteet sekä Kohteet ja korokkeet klo 16. Sunnuntaille vielä muutama, eli venyttely klo 10 sekä Mika Jalosen luento vaihtelevuutta tokotreeneihin klo 12:30-14:30.

Erityisesti rentoutustuokio ja nosework on varmasti meille kuin tehty, Freyan nenänkäyttö on aika huikeaa jo pelkästään arjessa, eikä olla vielä päästy oikeasti nosea kokeilemaan, sekä rentoutustuokio joka varmasti tuo uusia oppeja välillä rauhattoman pennun kanssa olemiseen."Rentoutustuokiossa harjoitellaan rentoutumista yhdessä koiran kanssa. Aina koiran rauhoittuminen ei ole itsestäänselvää, mutta ihminen voi omalla mielentilallaan ja eleillään vaikuttaa myös koiran mieleen, ja sen kykyyn pysähtyä tuntemaan ja kuuntelemaan. Tunnilla harjoitellaan ihmisen omaa rauhoittumista ja 100% keskittymistä koiran kanssa vietettyyn hetkeen, sekä oman rauhallisuuden siirtämistä koiraan."

Viikonlopusta on siis varmasti tulossa mielenkiintonen ja siitä varmasti lisää juttua itse tapahtuman jälkeen. Syyskuussa olis myös tiedossa Australianpaimenkoirat ry:n järjestämä palveluskoiraviikonloppu KSPH:n haukkumajalla Maaningalla. 30.8-1.9. Lajeina haku ja jälki joista me valittiin molemmille päiville haku, mitä ollaan tähänkin asti treenattu. Hieno päästä ulkopuolisen oppiin ja saada lajiin uusia näkökulmia, vaikka loppukesästä on tullut huonosti treenattua töiden takia niin innolla odotan, että päästään hakuilemaan koko viikonlopuksi! Tännekkin on mukaan lähdössä Freyan veli Vilppu Venlan kanssa, tosi kiva kun on tuttuakin seuraa matkassa mukana. Melkeen sisäinen vanha partiotyttö herää henkiin kun pääsee leireilemään ja metsässä rämpimään, ihan huippua. Yks koiraharrastuksien parhaita puolia on juurikin näiden kaltaset tapahtumat missä pääsee olemaan samanhenkisten ihmisten kanssa ja näkemään monenlaisia koiria tekemässä eri lajeja. 

Lue lisää...

heinäkuun viimeinen tokovalmennus

Eilen päästiin pitkästä aikaa hallille Ellin valvovan silmän alle. Kesäloma pois Jyväskylästä ja sairastelu on verottanut treeneistä ja hieman jännitti mitä pitkästä aikaa tulee isommassa porukassa treenaamisesta, aina tauon jälkeen tietysti saa vähän muistutella miten sitä pitäis käyttäytyä, ei sen puoleen, saa sitä itseäkin muistuttaa, että turhaan taas jännittää vaikka taukoa on ollu sillä hyvin meni. Käytiin edellisenä lauantaina hallilla omatoimisesti tekemässä 40 minuuttinen treeni työkaverin ja hänen koiran kanssa. Kokeiltiin me lopuksi myös dopoa ja aksakentällä putkea targetin avulla, kyllä Freya nautti :D Pitää jatkossakin ottaa pientä aivojäähdyttelyä treenien jälkeen niiden avulla. 

Alkuun Elli puhui meille treenien suunnittelun ja tavotteiden tärkeydestä. Hyvä muistutus itselle koska yhä saisi parantaa sitä omien treenien suunnittelua ja oikeasti kirjata ne tavoitteet joka kuukausi ylös. Pitää ottaa hankintaan ihan konkreettinen treenipäiväkirja koneen lisäksi jos se auttaisi pysymään ruodussa. On joskus vaikea hahmottaa miten realistisia tavotteet on ja millä aikavälillä kun kyseessä on eka harrastuskoira ja pentu ylipäätään. Tavoitteista oon silti ihan samalla linjalla ja ollut jo ennen koiraakin. Sitä kun haluaisi pärjätä ja päästä eteenpäin omien lajien parissa. Elli hyvin sanoi, että jos ei ymmärrä eikä tiedä mitä sielä EVL:ssä touhutaan, mitä siellä vaaditaan ja mitä se käytännössä on, ei pysty olemaan täysillä siinä treenissä kohti sitä tavoitetta mikä tietysti on se erikoisvoittajaluokka sitten joskus. Ilman tavotteita hommasta tulee helposti puoliksi tekemistä ja se tekeminen saattaa lopahtaa. Ne saattaa muuttua ja vaikka kahden vuoden päästä innostuis ihan eri lajista ja toko jää sivuun, se on ok. Se ei silti vaikuta tämän hetken tekemiseen. Hetkittäin välillä on tuntunut, että me ei edestä ja junnataan liikaa paikoillaan. Tietysti itse vois treenata enemmän ja yrittää itse kovemmin, ehkä mahtavin oivallus mitä on saanut tässä harrastaessa on se, että se mitä ei opettele sitä ei voi osata. Yllättävää eikö! ;) Vaikka viikko ja kuukausitavotteista puhuttiin, tärkeämpää on se, että jos tuntuu että joku asia ei suju. Sen treenaaminen aloitetaan heti muusta viis, ei ensviikolla vaan samantien. Viikkotavoitteet ei ole kiveen hakattu ja ne voi hyvin elää, tärkeämpää on tehdä eikä voivotella sitä että ei osaa. Onneksi on joku joka hakkaa nämäkin asiat tuonne pääkoppaan ja muistuttelee niistä aika ajoin.

Alotettiin tekeminen kontaktia hakien itse peruuttaen selkä edelläpäin koira seuraten ja palkkaus aina kun oli kontaktissa. Elli vaikeutti tehden häiriötä vieressä huudellen ja muuten heiluen. Freya tunnin alussa jo teoriaosuuden aikana rupesi tarjoamaan perusasentoa ja kontaktitreenissään se ei aluksi meinannut tulla edessä vaan hipusi aina sivulle, pikkuhiljaa se kumminkin hoksasi jutun juonen. 

Toinen tehtävä oli palkkasana mistä meille on useampaan otteeseen puhuttu ja sen tärkeyttä painotettu. Lelulla ja namilla on hyvä olla palkkasana, meille se on ainakin ihan ehdoton lelun kanssa. Freyalla kun on hieman tapana hyökätä kiihtyessään kiinni leluun silloinkin kun ei saisi, oli siinä samassa sitten sormet mukana tai ei.. Tehtävänä oli lautanen maassa missä oli herkkua ja sitten omassa kädessä toinen herkku, koira istutettiin odottamaan kauemmaksi ja vuorotellen sanottiin käsky "Palkka" tai "jes". Meillä "jes" on nami ohjaajan luona ja "palkka" on nami targetilla joka oli hieman kauempana ohjaajasta, riippuen osaamisesta. Ekalla kerralla Freya karkasi lautaselle vaikka käskynä oli jes, mutta sen jälkeen se tajusi mitä pyysin ja teki todella hyvin, ei edes vilkuillut lautaselle. myös toisinpäin tehtävä sujui hienosti. Katsottiin myös seuruuta ja sitä missä vaiheessa ollaan menossa. Sen kanssa oon tuskaillut siinä, kun imutuksessa piraija-aussie vie sormet mukanaan, mutta apu on ollut töistä ostetut puutarhahanskat, kyllä muuten auttaa! Meillä tavoitteena on saada lennokas ja ns. kaula ylöspäin seuruu. Variaatioita on monia ja sen tyylisuunnan mukaan tietysti katsotaan mm. palkkauskohta. Seuruut sujui hienosti ja saatiin hyvät ohjeet jatkolle. Freyalla on luonnostaan hieno askel ja tahti siinä, vielä se toki pomppii ja on epätasaista aika-ajoin, mutta sekin kuulemma tasoittuu jo sillä kun saa perusasiat haltuun. Treenattiin myös peilin avulla perusasennossa luopumista. Oma katse peilissä ja palkkausta aina kun koira oli kontaktissa vaikka namikäsi oli houkuttimena vasemmalla.

Hyviä vinkkejä saatiin myös perusasennon hiomiseen nyt kun se alkaa sujumaan ilman kummempia käsiapuja. Vaikka me ei mitään huimaa vauhtia olla vielä edistytty itse tokossa oon huomannut, että henkinen kasvu on sitäkin huomattavampaa ja tottakai luonnollisesti sitä tapahtuu mitä enemmän ikää tulee. Freyan keskittymiskyky on parantunut ja se tekee enemmän töitä mun kanssa vaikkakin välillä ympäristö herpaannuttaa, on sitä myös itse oppinut käyttäytymään koiran kanssa tilanteissa missä se kiihtyvyys on helposti nollasta sataan ja varmasti sekin vaikuttaa. Kaikista tärkeintä on, että tekeminen on kivaa. Niin oon onnellinen pikku-aussiesta jonka kanssa on ihana oppia. Maailman paras Freya.

Lue lisää...

Puolivuotias Freya

Yhdenlainen etappi taas saavutettu, kun ikää on puoli vuotta. Enää toinen samanmoinen pätkä ja se on jo vuoden ikänen. Pian saaki alkaa jännittää luustokuvauksia, hurjaa. Freyan painoa en oo hetkeen käyny punnitsemassa, mutta hyvin tuntuu kasvavan. Säkäkorkeus sillä on ollut nyt vajaan kuukauden verran 45-46 cm välimaastossa, kasvupatit vielä tuntuu jaloissa, mutta pieneksi taitaa jäädä. Eikä se kyllä haittaa, kompakti pikku-aussie on helppo kuljettaa mukana :D 

Luonteessa ei juuri ole kummempia muutoksia tullut, rohkea, sosiaalinen ja itsenäinen se on edelleen. Tosin ihan hullu mörköikä sillä on nyt vähän aikaa ollut päällä, milloin se haukkuu ihmisiä ja pelästyy kun lapsi yrittää rauhassa lähestyä vaikka ikinä se ei lapsiakaan oo pelännyt, päinvastoin. Tai milloin lenkillä näkyy ties mitä haamuja puskissa, vaikka ketään ei ole lähimaillakaan. On ollut hieman huvittava seurata, kun yhtäkkiä mitään ikinä pelkäämätön pentu säikkyy ties mitä, rohkea se silti on ja epäröimättä tutkii asioita, onneksi. Sisäsiisti Freya on ollut jo täysin kuukauden verran, ainahan se on osannut pyytää ulos ja isommat tarpeensa tehnyt aina. Mutta nykyään pidätyskykyä on jo sen verran, että edes aamulla herätessä ei ole mikään hengenhätä lähteä ulos. Nyt jo uskallan jättää matot työpäivien ajaksi lattialle. Viimeaikoina oon myös jättänyt rajaamatta kämppää mitenkään ja kengät ja muut normaalit asiatkin oon jättänyt tavallisille paikoilleen. Jotenkin nyt hampaiden vaihtumisen jälkeen on uskaltanut luottaa jo siihen, että se ei maistele asioita ja ei se sitä ole kyllä hetkeen tehnytkään. Kaksi kertaa on mun kenkä löytynyt sängyn päältä, mutta ilmeisesti sen oikea paikka on siinä. Yöt nukutaan myös hyvin jopa sen 7-8 tuntia, hieman vaihtelee, mutta keskellä yötä ei onneksi enää tarvitse heräillä jos en sitten ite herää siihen, kun pentu hyppää pois sängyltä tai muuten tepastelee.

Tasapainoinen ja suhteellisen rauhallinen aussie siitä kasvaa, toki se edelleen kiihtyy nopeasti ja reagoi herkästi, mutta kotioloissa se on kyllä ihan huippu tyyppi. Tai sanotaanko, että hyvin sopeutuva tyyppi. Sitä ei haittaa vaikka me ei juurikaan mitään erikoista tehdä pariinkaan viikkoon, ei hypi seinille vaan osaa rauhoittua, mutta sitten kun mennään niin ollaan täysillä mukana. Eri asia on sitten se toisten koirien kanssa rauhoittuminen, siinä luultavasti saadaan vielä tehdä töitä. Kissan kanssa ei ole nyt pidemmällä Ähtäri-lomallakaan ollut mitään ongelmaa vieläkään, ne voi hyvin jättää kaksin vapaaksi koko asuntoon. Tuntuu molemmat nauttivan kun on seuraa. 

Käväistiin viime torstaina parin kaverin kanssa helvetinjärvellä päiväretkellä. Lähdettiin 12 maissa päivällä ja kotiapäin lähdettiin viiden aikaan, oli mukava kiertää kaunista metsä- ja suomaisemaa, pitkospuut eikä portaatkaan ollut liian vaikeakulkuista koiran kanssa kun rauhassa meni. Voin suositella, joku kerta kyllä lähdetään yöksi asti johonkin päin suomea patikoimaan. Pakattiin pikkurinkkaan eväät ja muita tarpeita. Pysähdyttiin helvetinkolulle paistamaan makkaraa ja juomaan kahvit termarista, otin Freyalle possunkorvan mukaan järsittäväksi ja hienosti se jaksoi sen parissa puuhata vaikka paikalla oli muitakin ihmisiä ja koiria. Sai se tietysti vähän rapsutuksiakin ohikulkijoilta. Malttoi se myös rauhottua paikoilleen katselemaan menoa kun eväs loppui. Oikeastaan tuota retkeä varten hankin meille flexin. Vaikka en niiden suurin fani oo ja varmasti nahkahihna on jatkossakin normaalisti käytössä, täytyy sanoa että huippu ostos tuollaista kulkemista varten. S kokoinen ja 5 metriä pitkä riitti hyvin kulkemiseen ja kelauksen ansiosta se ei sotkeutunut mihkään eikä ollut ärsyttävästi tiellä. Lisäksi se oli helppo kelata lyhyeksi jos tuli vastaantulijoita. Fleksin sai myös rinkan vatsavyön kohdalta hyvin pujotettua kiinni, joten pystyi pitää molemmat kädet vapaana.

Oma kamera jäi tietysti kotiin, mutta puhelin sai kelvata kuvien ottoon Lauran kameran lisäksi. Tietysti paikka näyttää aina parhaimmalta silmillä katsottuna, kun kokonaisuuden luo kaikki ympärillä oleva ja tunnelma muutenkin, ei yksi kuva metsänreunasta oikein tunnu miltään. :D 

Lue lisää...